Muutama vuosi sitten aloin aktiivisesti etsiä parannusta kokemaani fyysiseen ja psyykkiseen väsymykseen. Vuosien varrella on tullut kokeiltua mm. seuraavia:
fysioterapia
astangajooga
kiropraktia
osteopatia
homeopatia
hermoratahieronta
triggerpiste-urheiluhieronta
intialainen päähieronta
koordinatorinen aivojumppa
shiatsu
reiki
alexander-tekniikka
ääniharjoittelu
hahmoterapia
zen-meditaatio
Näistä on tarttunut mukaan astangajooga, Alexander-tekniikka, zen-meditaatio ja ääniharjoittelu.
Ääneen tutustuin työväenopiston kurssilla äänenkäytön perusteista, jonka kokonaisvaltaiset vaikutukset yllättivät minut täysin. Odotin saavani lähinnä tekniikkavinkkejä puhetilanteisiin, mutta perusteellinen äänen aktivointi vaikutti yllättäen koko kehoon. Keskikehon tietoisuus ja hapenottokyky paranivat. Ei ihme, että uskonnollisiin menoihin liittyy monesti mantroja tai laulua. Ja ennen kaikkea naisten alituiseen lörpöttelyyn tuli vihdoin jotain etäistä järkeä.
Parhaita metenelmiä näyttäisi yhdistävän se, että niissä on kyse yksinkertaisesti ihmiselle lajityypillisen toimimis- ja olemistavan (uudelleen)löytämisestä. Seuraavat yksinkertaiset niksit tuntuvat toimivan ainakin minun kohdallani loistavasti, vaikka ne eivät aina olekaan ihan helposti sovellettavissa:
Älä istu pitkiä aikoja. Jos on pakko istua, niin älä ainakaan käytä selkä- tai käsinojaa. Ne ovat lähes poikkeuksetta epäergonomisia. Monia istualtaan tehtäviä asioita voi tehdä myös seisten tai makuulla. (Vuosi sitten nostin makuuhuoneen kirjoituspöytäni ylös niin, että voin käyttää läppäriä seisaaltaan. Järjestely on tuntunut oikein mukavalta.)
Älä käytä kenkiä. Jos on pakko käyttää, niin älä ainakaan käytä tukevia tai paksupohjaisia kenkiä. Ihmisen jalat ovat kävelyä varten, ja etenkin jalkaterien luonnolliseen käyttöön ja jalkapohjan maakontaktiin liittyy herkkiä mekanismeja, joiden heikentymisellä voi olla yllättäviä seurauksia ryhdin ja koko kehon käytön suhteen.
Anna otsalohkollesi lepohetkiä. Ympäristö tarjoaa niin paljon virikkeitä, että vaarana on keskittymisen kierre, jossa tietoisen keskittymisen kohde vaihtuu jatkuvana sarjana vailla taukoja. Pidä päivittäin pidempiä tuokioita, jolloin et keskity mihinkään, et myöskään viihteeseen etkä hiljentymiseen. Annat vain aistiesi toimia. Tämä palauttaa kehon ja mielen "normaalitilaan".
Tämän "lajityypillistymisen" ohella on tietysti syytä muistaa, että myös kehitys on kaikilla eliöillä lajityypillistä toimintaa, kunhan se tapahtuu riittävän leppoisaa tahtia. Tätä tahtia ei tietenkään mitata vuosissa, vaan sukupolvissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kenkien käytöstä voi todeta, että juoksijoilla on sitä enemmän jalkavammoja mitä kalliimpia ja "paremmin tukevia" kenkiä he käyttävät. Olen antanut aina kysyttäessä ja yleensä jopa kysymättä ohjeen, että juoksukengän tulee olla mahdollisimman kevyt ja ohutpohjainen. Toki jos ja kun on jo ehtinyt jalkansa pilata, niin aluksi on totuteltava luonnollisempaan kenkään varovasti juoksemalla vain muutamia kilometrejä kerrallaan. Samaten olen komentanut liikkumaan kesäaikaan pihalla paljain jaloin. Jalkaterän pienet lihakset kuihtuvat kengissä eivätkä tue jalkaa, seurauksena vammoja. Jos on mahdollista harjoitella juoksumatolla, niin paljain jaloin tai sukkasillaan.
Avojalkoihin kannattaa tosiaan totutella pikkuhiljaa, ja varsinkin pitkää asfalttikävelyä on syytä välttää. Sehän oikeastaan muistuttaa kovapohjaisilla kengillä kävelyä, sillä jokainen askel on jalkaterälle samanlainen. Soratie ja mukulakivetys ovat jo paljon mukavempia kävellä, vaikka yhtä kovia ovatkin.
Ja tietysti hygieniasyistä kannattaa kaupungissa laittaa jonkinlaiset tossut jalkaan.
Ihan viime aikoina olen pistänyt merkille kuinka paljon vaikeampi on pitää yllä luonnollista kävelyryhtiä, kun on kengät jalassa. Tällä tarkoitan jonkinlaista ojennusrefleksiä, joka tuntuu tapahtuvan kävellessä ihan itsekseen.
Viisisormis-vibramit ovat minusta hyvä jalkine, tosin minulle jostain syystä paljon paremmat juoksuun kuin kävelyyn.
Lähetä kommentti