Näytetään tekstit, joissa on tunniste keskustelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keskustelu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Päivän miete

Miten mätä ja teennäinen on se, joka sanoo: "Olen päättänyt olla sinua kohtaan suora." Mitä sinä oikein teet, hyvä ihminen? Ei tällaista kuulu ilmoittaa etukäteen, se käy ilmi muutenkin; sen täytyy olla kirjoitettuna kasvoille, sen täytyy kaikua heti paikalla äänessä, näkyä heti paikalla silmissä, niinkuin rakastettu heti paikalla lukee kaiken rakastajiensa katseesta. Suorapuheisen ja hyvän tulee lyhyesti sanottuna olla samanlainen kuin pukinhajuinen mies, niin että ohitse kulkeva huomaa sen heti lähestyessään, halusi tai ei. Suorapuheisuuden teeskentely on partaveitsi. Ei ole mitään häpeällisempää kuin suden ystävyys; karta sitä yli kaiken. Suorapuheisella ja hyväntahtoisella on kaikki tämä silmissään, eikä se jää huomaamatta.
- Marcus Aurelius

tiistai 7. joulukuuta 2010

Homot, ruotsi ja joulu

On tullut hieman taukoa bloggaamiseen, vaikka jutun aiheita onkin pyörinyt mielessä tämän tästä.

TV:ssä käydyn pakkoruotsikeskustelun jälkeen teki mieli sanoa aiheesta muutama sana, mutta kaikkihan (myös suomenruotsalaiset) tietävät mistä ruotsin kielen pakollisuudessa on kyse: turhasta muinaisjäänteestä. Mitään todellista syytä ruotsin pakolliselle opetukselle en ole tähän mennessä kuullut, ellei sellaiseksi lasketa kiilusilmäisten suomenruotsalaisten perinteiden kunnioittamista. (En hoksaa miten ruotsinkielisten palveluiden taso siitä laskisi, jos ruotsia opetettaisiinkin vain motivoituneille. Saattaisipa tuosta yleinen asennekin hieman kohentua kyseistä vähemmistöä kohtaan.) Liekö heillä sitten edelleen niin paljon poliittista ja taloudellista valtaa, että kumartelua on jatkettava.

Huomattavasti hedelmällisempää keskustelua herätti homoliittoja koskenut ohjelma, joka toi esiin samalla kertaa monta tärkeää asiaa:
- avioliittoinstituution suhteen seksuaaliseen suuntautumiseen,
- valtionkirkon sekä
- yleisemmällä tasolla koko uskonnollisen elämänkatsomuksen.

Mutta mitäpä noista jaarittelemaan. Oikeat vastaukset ovat:
- hetero,
- ei,
- ei.

Jouluun liittyy paljon mukavia asioita, mutta kaikki nämä jouluvalot ja joululaulut vetävät mielen sen verran matalaksi, että lopetan tällä kertaa kirjoitukseni Ericin hieman lapselliseen joulusanomaan.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Uskontokeskustelusta poimittua

"Well, I'm neither brave enough nor smart enough to function in a universe without the god construct. I don't want to think that I'm here all on my own, and I don't want to have to think that I have to make it up all on my own. I rather like the company of believers."

- Pastori Peter Gomes


Olen tässä katsellut muutaman uskontokeskustelun, ja jotenkin tuo kommentti erottui joukosta ja lämmitti mieltä. Kerrankin puheenvuoro, joka vastasi kysymykseen eikä sisältänyt olkiukkoja, henkilökohtaisuuksia, natsiviitteitä tai muuta päätöntä.

(En pitänyt Gomesin kommentista ainoastaan siksi, että siinä uskova väheksyy älyään. Tosin se osa varmasti oli vain hänen vaatimattomuuttaan.)

Myös tämä George Coynen haastattelu on antoisa, sillä hän on (entisenä tiedemiehenä) ajatellut uskoaan perusteellisesti ja osaa myös kertoa sen selkeästi. Hän esittää myös osuvaa kritiikkiä koskien kreationisteja ja omaa katolista kirkkoaan, jossa hän toimii pappina.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Rahaton maailma & tieteellisen tarkka kieli

Tällä sivustolla on ihan todellinen ja käynnissä oleva projekti rahattoman maailman puolesta. Sivulla kuvaillaan mm. suunnitelmia kokeellisen kaupunkiyhteisön pystyttämisestä.

Idea tuntuu toisaalta kiinnostavalta ja toisaalta ylioptimistiselta. Ensivaikutelmani on, että projekti olettaa liikaa ihmisten hyväntahtoisuudelta ja velvollisuudentunteelta.

Seuraava kieleen liittyvä huomio pisti silmään. En oikein tiedä mitä tästä ajatella. Ehdotus vaikuttaa vielä utopistisemmalta kuin rahaton yhteiskunta.
People will be educated in a much more precise and productive language. The language used by the average person is inadequate for resolving conflicts, but the language of science is free from ambiguities and the conflicts found in everyday emotionally-driven language. It is deliberately designed - as opposed to having evolved haphazardly through centuries of cultural change - to state problems in terms that are verifiable and readily understood by those who use it. Much of today’s confusion is the result of our inability to state problems precisely. When one can state problems precisely, we are more than half way to the solutions.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Avaako oikean rodun edustaja pakolaiskeskustelun?

Hesarin sunnuntaidebatti-osiossa (4.10. sivu D6) oli oikein piristävä pohdinta kiintiöpakolaisuudesta. (Nettiversio on HS:n sivujen maksullisella puolella.)

Piristävän jutusta teki se, että sen kirjoittaja, iranilaissyntyinen lääkäri Alexis Kouros, edustaa oikeaa etnis-rodullista ihmistyyppiä ollakseen immuuni rasismi- ja muukalaisviha-argumenteille, jotka normaalisti lopettavat keskustelun alkumetreille. Siispä jos tähän juttuun joku äityy vastaamaan, on hänenkin argumentoitava asiapohjalta. Kerrassaan ihanaa. Seuraavassa joitain poimintoja Kourosin jutusta.

"Tein vuosina 2001-2005 yhteensä viisi dokumenttielokuvaa Suomeen otetuista kiintiöpakolaisista. Olin mukana, kun suomalainen viranomaisdelegaatio kävi vuonna 2001 Iranissa. ... Seurasin valintahaastatteluun päässeiden afgaanien elämää Iranissa, valintaprosessin keimuroita, suomalaiseen yhteiskuntaan valmentavaa kurssia ja lopulta pakolaisten elämää Suomessa. Kokemani ja näkemäni perusteella minulle syntyi käsitys, ettei kiintiöpakolaisten ottamisessa ole paljoakaan järkeä. ...

Pakolaisia on autettava. Keinoja on kuitenkin arvioitava kriittisesti. Onko oikein jakaa apua kuin lottovoittoa? Lottovoitto mullistaa harvojen elämän, mutta jättää suuret joukot oman onnensa nojaan. ... Jokaiseen kiintiöpakolaiseen kulutettu raha voisi pelastaa satoja taakse jätettyjä pakolaisia kurjuudesta. ... Asiasta pitäisi voida keskustella avoimesti ja hyväntahtoisesti sen sijaan, että keskustelusta tulisi vain ulkomaalaisvastaista populismia tai kansalaisia jyrkästi jakava vaaliteema
."


Tällaisen mojovan avauspallon heitti Alexis. Ja samalla sivulla olikin Suomen pakolaisapu ry:n toiminnanjohtaja Kim Remitzin vastaus.

"Jos pakolaiset eivät pysty palaamaan kotimaahansa eivätkä asettumaan pysyvästi ensimmäiseen turvapaikkamaahan, heidän tilanteensa on äärimmäisen tukala.

Rasismiin törmätään kaikkialla, missä toinen väestöryhmä muuttaa uudelle alueelle. Sen vuoksi kriisien lähimaissa pakolaisten asuttaminen on paikoitellen todella vaikeaa. Ei ole tavatonta, että pakolaisia varastoidaan vankilamaisille leireille kymmeniksi vuosiksi.

Jotta näitä ihmisiä jollain tavalla voitaisiin auttaa, on luotu kiintiöpakolaisjärjestelmä, jonka kautta pieni osa apua tarvitsevista voidaan sijoittaa kolmansiin maihin
."


Kim kuvailee hienosti kuinka kurjaa pakolaisilla voi kurjimmillaan olla, mutta hän ei nyt oikein onnistu vastaamaan päivän polttavaan kysymykseen: miksi lottovoittojen jakaminen pienelle osalle (0,2%) pakolaisista on paras (tai edes hyvä, tai edes siedettävä) tapa pyrkiä parantamaan tilannetta?

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Miehestä ja naisesta

Sukupuolten välinen vetovoima lienee suurin käyttäytymistämme ohjaava tekijä. Viimeisen kymmenen vuoden ajan olen sekä tietoisesti että alitajuisesti hahmotellut sen periaatteita biologisen kelloni tikittäessä kohti perheen perustamista.

Akateemisena ns. järki-ihmisenä on ollut turhauttavaa (ja toisaalta myös vapauttavaa) huomata kuinka voimaton järki on libidon edessä. Mutta ylivoimaisesti turhauttavinta on ollut törmätä vanhanaikaisiin, tai isommassa aikaskaalassa nähtynä uudenaikaisiin, tutustumisleikkeihin, "sääntöihin" ja kuvitelmiin.

Tosimaailmassa miehen naista kohtaan tuntemaan kiintymykseen vaikuttaa vahvimmin naisen kauneus, ja naisen kiintymykseen puolestaan miehen toiminnallisuus (kyvyt, resurssit, äly, voima). Tämä aiheuttaa monesti vaikeuksia ymmärtää - ja siksi myös hyväksyä - vastakkaisen sukupuolen käyttäytymistä.

Miesten näkökulmasta päänvaivaa aiheuttaa etenkin naisten arvostaman toiminnallisuuden ilmentyminen monissa eri muodoissa, eli se, että joku nainen arvostaa resursseja kun taas toinen älyä ja kolmas voimaa. Toki miesten kauneuskäsityksissäkin on eroja, mutta ne eivät ole likimainkaan yhtä räikeitä kuin naisten mieltymyserot.

Naisen tekemä toiminnallisuuden arviointi on myös vaikeampi tehdä nopeasti ja on alttiimpi huijaukselle. Joskus mies voi, ainakin tietyn aikaa, antaa huomattavasti todellista paremman kuvan kyvyistään, resursseistaan tai älystään. Tästä syystä nainen haluaa käyttää enemmän aikaa arvioonsa.

Mies puolestaan voi tehdä nopeasti luotettavan arvion naisen kauneudesta. Poikkeuksena ovat ehkä nuoret juuri aikuistuneet miehet, joita voi joskus harhauttaa vaatteilla ja laittautumisella. Silloinkin tosin vain seuraavaan yhteiseen aamuun saakka.

Tämäkään jako, kauneus vastaan toiminnallisuus, ei tietenkään ole mustavalkoinen, ja ehkä siksi ajatus välittyy paremmin käyttäen suuntaa-antavia prosenttilukuja. Lonkalta arvioisin, että miehen kokemaan kiintymykseen vaikuttaa

80% kauneus,
15% luonne,
5% toiminnallisuus,

ja vastaavasti naisen kiintymykseen

50% toiminnallisuus,
25% komeus,
25% luonne.

Ihmisten painotuksilla on tietysti eroja, mutta suunnilleen noin siis ihmiset näyttävät kumppaninsa valitsevan. Ja korostetaan nyt vielä, että yritän vertailla miesten ja naisten keskimääräistä käytöstä (ihan vain oman 33 vuoden arkikokemuksen pohjalta).

Evoluutiota ja biologiaa ajatellen nuo erot vaikuttavat hyvin luontevilta, mutta jotkin viime vuosituhansina keksimämme maailmankuvat/elintavat/kulttuurit saattavat synnyttää vastalauseita ja kiukuttelua näitä pariutumiskäyttäytymiseroja kohtaan. Tätä kiukuttelua vahvistaa seuraavan kolmen seikan yhteisvaikutus:

1) Ihmisten on entistä helpompi elää yksin.
2) Naiset ovat taipuvaisempia tunneajatteluun.
3) Tutustumisprosessissa miehet ovat aktiivinen osapuoli.

Tässä tilanteessa miehen kannattaa omaksua, tai ainakin olla omaksuvinaan, naisen arvot, jotta hän näyttäisi naisen silmissä fiksummalta. Mies, joka kertoo arvostavansa naisessa eniten luonnetta, älyä, kykyjä ja muita sellaisia piirteitä, joita naisetkin arvostavat, vaikuttaa naisen silmissä kivan samanhenkiseltä. On tietysti niitäkin naisia, jotka eivät ole näin sinisilmäisiä, mutta keskimäärin tuo näyttää uppoavan naisiin suht hyvin.

Kun tuolle tielle on kerran lähdetty, siltä on vaikea poiketa. Nyt mies, joka sanoo arvostavansa naisessa eniten hänen kauneuttaan, vaikuttaa pinnalliselta (tyhmältä, ällöttävältä, vaikeammin ymmärrettävämmältä) kuin ne, jotka teeskentelevät arvostavansa kaikkea muuta. Siksi leikkiin kannattaa lähteä mukaan.

Leikki on muuten helppo nähdä vain leikiksi yksinkertaisesti katsomalla millaiset naiset saavat miesten, myös näiden "henkisiä juttuja arvostavien", huomion.

Loppuhuomautuksena vesitän itse omaa tekstiäni muistuttamalla, että ulkonäkö, toiminnallisuus ja luonne ovat jossain määrin yhteydessä toisiinsa, ja siksi niiden vertailu on vain sumeaa käsienheiluttelua. Humanistityyliin.

---

Tässä vielä akateemisimmille lukijoille muutama asiaa sivuava artikkeli (joihin on tietysti suhtauduttava asiaan kuuluvalla varauksella). En kaivanut niihin linkkejä, löytynevät jostain sopivasta artikkelipankista.

"Facial attractiveness signals different aspects of "quality" in women and men"
Deborah K. Hume, et al. (2000)

"What is good is beautiful: Face preference reflects desired personality"
Anthony C. Little, et al. (2006)

"Facial attractiveness in men provides clues to semen quality"
C. Soler, et al. (2002)

"Facial attractiveness predicts longevity"
Joshua J. A. Henderson, et al. (2002)

"Sexual activity is inversely related to women’s perceptions of the facial attractiveness of unknown men"
Ursula Hess, et al. (2007)

"Viewing attractive or unattractive same-sex individuals changes self-rated attractiveness and face preferences in women"
Anthony C. Little, et al. (2006)

"Sensation seeking and men's face preferences"
Benedict C. Jones, et al. (2007)

"Male facial attractiveness, Evidence for hormone-mediated adaptive design"
Victor S. Johnston, et al. (2000)

"Waist to hip ratio and facial attractiveness: a pilot study"
A Furnham, et al. (2001)

"MHC-heterozygosity and human facial attractiveness"
S. Craig Roberts, et al. (2004)

"The influence of mandibular prominence on facial attractiveness"
C. Johnston, et al. (2006)

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Vielä kerran suvaitsevaisuudesta

Olen tässä ihmetellyt miksi tiedotusvälineissä on viime aikoina edistetty positiivista rasismia varsin ikävillä tavoilla. Kunnes eteeni sattui vuoden 2006 hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma, jonne on asian tiimoilta kirjattu seuraava linjaus:
"Kannustetaan tiedotusvälineitä vastuulliseen tiedonvälitykseen maahanmuutosta ja eri väestöryhmien välisistä suhteista. Myös viranomaisten tulee tiedottaa vastuullisesti."

Ilmeisesti vastuullinen tiedotus tarkoittaa holhoavaa ja ylitsevuotavan rasismikammoista tiedottamista, joka leimaa eräät ihmisryhmät pahemmin kuin tiedottamatta jättäminen.

Ohjelmassa on myös muita kohtia, jotka selittävät mainiosti viimeaikaisia tapahtumia ja päätöksiä.
"Lisätään asennekasvatusta sekä syrjimättömyyttä koskevaa tiedotusta kaikkialla yhteiskunnassa, erityisesti päiväkodeissa, oppilaitoksissa, opettajankoulutuslaitoksissa, työpaikoilla ja mediasta vastaavilla tahoilla."
"Tuetaan työyhteisöjen kehittymistä monikulttuurisiksi. Monikulttuurisuusprojektien hyviä käytäntöjä muutetaan arkisiksi peruslinjauksiksi erityisesti yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa."
"Ulotetaan yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimisvelvoite myös viranomaisen toimintaan työnantajana. Velvoite yhdenvertaisuussuunnitteluun ulotetaan koskemaan myös suurimpia yrityksiä."
"Puututaan aiempaa tehokkaammin kiihottamiseen kansanryhmää vastaan."

Ajatus näiden linjausten takana lienee ihan viaton, mutta toteutus on surkea. Positiivinen rasismi on myös rasismia, eikä mitenkään edistä tänne kotiutumista. Jos esimerkiksi tummaihoisen töniminen ja hänelle tiuskiminen nostetaan suureksi uutiseksi ja aletaan pykätä "Älä töni" -kampanjaa, niin eipä juuri tee mieli kanssakäydä kyseisten toiseuden edustajien kanssa. Eihän sitä tiedä jos vaikka hänen kanssaan tulisi riita, niinkuin kenen tahansa kanssa saattaa tulla, niin pölkyllehän siitä joutuisi.

Mielestäni omaan erittäin vähän rasistista silmää, mutta tämän julkisen toitottamisen ja rasismi-angstailun ansiosta ihonväriin ja etnisyyteen alkaa kiinnittää huomiota aivan luonnostaan.

lauantai 16. toukokuuta 2009

Olemattomat kengät



Alun perin kirjoittelin kahteen blogiin, joista toiseen piti tulla subjektiivista ja toiseen objektiivista juttua. Jako alkoi kuitenkin tuntua vaikealta, koska raja on sumea, ja teennäiseltä, koska keskustelijan persoonalla tuppaa olemaan vaikutusta oikein "asiallisessakin" keskustelussa.

Ja tarkemmin ajateltuna raja ei ole vain sumea, vaan subjektiivinen ja objektiivinen menevät aina hieman päällekkäin.

Nojoo, takaisin itse sisältöön.

Aloin muutama vuosi sitten kiinnittää huomiota, erään urheiluhierojan ansiosta, jalkapohjien ja jalkapöydän lihasten hyvinvointiin. Ne kun tahtovat istumatyössä jumiutua, mikä vaikuttaa helposti muuallakin kehossa, esim. jumittelevien hartioiden muodossa. (Jalkapohjassa kun on kuulemma paljon hermopäätteitä.) Siksi on tullut ajateltua aiempaa enemmän millaisia kenkiä ostaa ja muotopohjallisetkin tuli hankittua. Suosittelen.

Viimeisin ostos on ollut nuo kuvan tossut/kengät mitkälie. Pohja on jotain joustavaa kumiseosta ja nuo erilliset varvasosat ovat minusta oikein nerokas keksintö. Tunne on kivan lähellä paljain jaloin kävelyä, eli oikein muikea.

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Oikeassa olemisen taito

Riidan syttyessä riitelijät uskovat säännönmukaisesti, että totuus on heidän puolellaan. Kahnauksen jatkuessa kumpikin muuttuu epäileväiseksi. Vasta lopussa määräytyy ja lujittuu totuus. Siihen ei dialektiikka puutu. Yhtä vähän välittävät miekkailunvalvojat tai sekundantit siitä, kumpi kamppailijoista on varsinaisesti oikeassa välirikossa, joka johti kaksintaisteluun. Pistettäköön, osuttakoon, väistettäköön. Siinä kaikki.

Näin kirjoitti Schopenhauer 180 vuotta sitten hahmotellessaan väittelytaidon opasta. Hän ei koskaan julkaissut sitä, mutta hänen kuoltuaan muistiinpanoista julkaistiin tämä mainio 50-sivuinen kirjanen. Siinä esitetään 38 taito-otetta, eli jippoa väittelyssä pärjäämiseksi. Monia näistä käytetään ihan rutiininomaisesti, etenkin politiikassa, ja siksi niitä on sieltä kiva bongailla. Jippojen tunnistaminen tietysti auttaa myös hoksaamaan omien vastustajien peliliikkeitä, ja siten parantaa tilannetajua väittelyssä. Seuraavassa on joitain kiinnostavimpia.
Taito-ote 4:
Kun tahdotaan muodostaa päätelmä, ei anneta tämän näkyä ennalta, vaan lasketaan keskustelussa huomaamatta liikkeelle lähtöoletukset yksittäin ja hajallaan. Muuten vastustaja pääsee tekemään kaikenlaista kiusaa. [...] Näin kätketään oma peli, kunnes kaikkeen tarvittavaan on myönnytty.

Lopuksi myönnytysten pohjalta päädytään yksinkertainen päättelyn avulla omaan mielipiteeseen. Päättelyn on oltava niin yksinkertainen, ettei kukaan tervejärkinen sitä lähde kumoamaan. Tämä on tehokas (ja usein ainoa) ase himokkaita idealisteja vastaan, jotka ovat täysin sokeita logiikalle mikäli vastustajan kanta on ehditty hoksata vääräoppiseksi. Itse pidän tästä keinosta kovasti. Ikävä kyllä monessa väittelyssä väittelijät tietävät toistensa kannan, joten vääräoppisuus on jo selvillä ja päättelyketjujen rakentelu voidaan unohtaa.

Taito-ote 12 on asioiden nimeäminen otollisella tavalla. Aina kun jollekin tärkeälle asialle voidaan valita nimi usean vaihtoehdon väliltä, valitaan se, jonka synnyttämät mielikuvat tukevat omaa kantaamme.
Pohjimmiltaan tämä on hieno petitio principii. Ladataan ensin sanaan, nimitykseen, se, mikä lopulta saadaan kumpuamaan siitä pelkän analyyttisen arvostelman avulla. Usein puhuja paljastaa jo ennalta tavoitteensa asioilleen antamilla nimillä. [...]

Kaikista taito-otteista tätä käytetään vaistomaisesti useimmin. Herkkäuskoisuus vaihtuu sanaan fanaattisuus. [...] Lahjonta ja nepotismi muuntuvat sanapariksi vaikuttaminen ja suhteet.

Petitio principii tarkoittaa virheellistä loogista päättelyä, jossa todistettava asia on piilotettu jo alkuoletuksiin. Tällöin mitään ei tietenkään todisteta, vaan koko "päättelyketju" on pelkkää kusetusta. Tähän perustuu valikoivan nimeämisen suunnaton voima ja yleisyys.

Seuraavat kaksi taito-otetta kuulostavat älyttömiltä, mutta niinkuin Artturikin kirjoittaa, niitä todellakin kuulee myös tosielämässä. Varsinkin jippo-kombo 15 + 14 on nerokas, joskin vaatii rutkasti tilannetajua.
Taito-ote 14:
Häpeämättömän kiistelijän tuntee tästä. Vastattuaan useisiin kysymyksiin lausumilla, jotka eivät ole lainkaan tukeneet hänen päätelmäänsä, hän siitä huolimatta katsoo, että johtopäätös on tullut esitetyksi, ja marssii pois paikalta. Jos vastustaja on säikky tai tyhmä ja jos itsellä riittää hävyttömyyttä ja hyvää ääntä, tämä voi vallan hyvin onnistua.

Taito-ote 15:
Esitämme epäuskottavan väitteen, jota emme osaa todistaa. Silloin lisäämme jonkin oikean, vaan ei sentään aivan kouriintuntuvasti oikean väitteen vastustajalle hyväksyttäväksi tai hylättäväksi, aivan kuin tahtoisimme muodostaa siitä tarvittavan todistuksen aiemmalle väitteellemme. Jos hän epäluuloisena hylkää lisäväitteen, johdamme sen ad absurdum, mahdottomuuksiin, ja korjaamme voiton. Jos hän hyväksyy sen, silloin olemme sanoneet aiemmalla väitteellämme jotain järkevää ja voimme edetä sen kautta. Tai sitten vain lisäämme taito-otteen 14 ja katsomme, että paradoksimme on täten todistettu.

Tämä temppu osoittaa äärimmäistä röyhkeyttä. Mutta kokemus todistaa, että sitä on liikkeellä. Ja että on ihmisiä, jotka harjoittavat tätä aivan vaistonvaraisesti.

Seuraava jippo on hyvä pitää mielessä tiukan paikan tullen. Se on tehokas häkellyttäjä ja puolittainenkin onnistuminen saa keskustelun helposti raiteiltaan.
Taito-ote 16:
Kun vastustaja ottaa jonkin kannan, meidän täytyy etsiä kohtaa, jossa se jotenkin edes näennäisesti on ristiriidassa jonkin hänen aiemmin sanomansa tai hyväksymänsä kanssa. Täytyy ehkä hakea siitä jotakin, joka ei käy yksiin hänen kannattamansa ja kehumansa koulukuunan tai lahkon kanssa. Tai näiden jäsenten tekemisten kanssa. Tai edes niiden vale- tai lumejäsenten tekojen kanssa. Tai hänen omien toimiensa tai toimimattomuuksiensa kanssa.

Esimerkkejä:
Jos joku puolustaa itsemurhaa, huudetaan oitis: "Mikset hirttäydy?"
Jos joku Berliinissä pitää Berliiniä epämiellyttävänä paikkana, kiljaistaan: "Posti lähtee - nousset kieseihin!"

Milloin on eduksi yrittää suistaa keskustelu pois aiheesta? No, esimerkiksi taito-otteeseen 4 liittyen:
Taito-ote 18:
Jos huomaamme, että vastustaja on saanut hyppysiinsä päätelmäketjun, jolla hän pystyy lyömään meidät, emme saa laskea häntä sen loppuun. Meidän täytyy kiistan kuluessa keskeyttää hänet, katkaista hänen juoksunsa ja kammeta hänet radaltaan. Hänet on suistettava toisiin väitteisiin.

Jos väittelyä käydään enemmän intuitiolla ja sumeiden mielikuvien tasolla kuin logiikan, on seuraava jippo oikein kätevä.
Taito-ote 26:
Briljantti veto on retorsio argumenti, kääntöväitäntä tai päätelmän kieräytys nurinpäin.

Esimerkki:
Vastustaja sanoo: "Lapsihan tuo vielä on, luettakoon se hänen hyväkseen."
Retorsio kuuluu: "Juuri lasta pitää kouliman, ettei hän piinny huonoihin tapoihinsa."

Huumoria (tai hallitulla tavalla löperiksi vetämistä) voi aina yrittää, jos yleisö on vähemmän asiantuntevaa kuin väittelijät.
Taito-ote 28:
Jollei ole esittää mitään argumenttia ad rem aikä liioin yhtään ad hominem, tekaistaan argumentum ad auditores eli yleisöönmenevä todistelu. Tämä tarkoittaa epäpätevää vastaväitettä, jonka pätemättömyyden huomaavat kuitenkin vain asiantuntijat. Vastustaja siis äkkää sen, mutta kamppailua seuraavat eivät. Kuulijain korvissa ja katsojain silmissä vastustaja näyttää lyödyltä, vallankin jos vastaväite asettaa hänen kantansa naurettavaan valoon.

Ihmiset nauravat mielikseen ja naurajat on syytä saada puolelleen. Vastustajan olisi nyt osoitettava vastaväitteen mitättömyys ja palattava takaisin tieteen periaatteisiin tai sen sellaisiin. Niille hänen on vaikea löytää kuulijoita.

Taito-ote 30 on auktoriteettiin vetoaminen. Sellaisesta käy esimerkiksi sopivasti valittu alan ammattilainen. Alalta kuin alalta löytyy "ammattilaismielipiteitä" jotka ovat linjassa omasi kanssa, joten kannattaa ottaa selvää ketkä tunnetut ammattilaiset ovat kanssasi samaa mieltä.
Yleisiä ennakkoluuloja voi myös käyttää auktoriteettina. Valtaosa ihmisistä ajattelee näet Aristoteleen tapaan, että hyvää on kaikkien hyväksi näkemä. Eihän ole olemassakaan niin mieletöntä näkemystä, etteivätkö ihmiset omaksuisi sitä helposti, heti kun heidät on saatu vakuuttuneeksi siitä, että se on yleisesti otaksuttua ja omaksuttua.

Seuraavana on vuorossa yleispätevien väittelyjippojen Mercedes; se on varmaa saksalaista laatua ja jättää harvoin pulaan.
Taito-ote 32:
Voimme torjua vastustajan kannan tai vähintään tehdä siitä inhottavan sujauttamalla sen jonkin parjatun luokkakäsitteen piiriin. Riittää, että siinä on samaa näköä tai jokin löyhä kytkös.

Esimerkkejä
"Tuo on arjalaisuutta."
"Tuo on idealismia."
"Tuo on spiritualismia."

Kannattaakin miettiä tarkoin, mitkä ovat oman aikamme parhaat "väittelynvoitto-ismit", jotta sopivan voi vetäistä tarpeen tullen tiskiin. Nerokkaasti valitulla ismillä voittaa usein suorilta koko väittelyn, tai vähintään saa vastustajan hikoilemaan ja saa rutkasti lisäaikaa. Ismit kestävät käyttöä todella hyvin, mutta kokeneimpien vastustajien kanssa kannattaa välttää kuluneimpia leima-ismejä.

Lopuksi jippo, jonka voi tärkeän näköisenä heittää melkein mihin tahansa väittelyyn. Se ei välttämättä edes tarvitse perusteluja, sen kun lataa vain itsevarmasti menemään. Voittoprosentti on jipon yksinkertaisuuteen nähden yllättävän korkea.
Taito-ote 33:
"Tuo voi olla teoriassa oikein, vaan käytännössä se ei päde."

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Päivän miete

Suvaitsevaisuus on sitä, että kaikille saa vittuilla yhtä paljon.

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Impressiivinen argumentaatio

Minua persoonakohtaisesti hieman aggressoi lobotoomisten laina- ja sivistyssanojen käyttö, joiden operatiivisena funktiona tuntuu olevan vain ignorantin kohderyhmän saama positiivinen nachgeschmack, huomion ulkoistaminen itse artikuloijan aivokapasitiivisesta impotenssista tai sitten käsitteen aktuaalisen substanssin totaalinen destruktio, jolloin koko diskurssin kontentti tuppaa konvergoimaan kohti humanistista gradua.

Aamun miete

A dialogue is the perfect conversation because everything that the one person says aquires its particular color, sound, its accompanying gesture in strict consideration of the other person to whom he is speaking [...] In a dialogue, there is only one single refraction of thought: this is produced by the partner in conversation, the mirror in which we want to see our thoughts reflected as beautifully as possible. But how is it with two, or three, or more partners? There the conversation necessarily loses something of its individualizing refinement; the various considerations clash, cancel each other out; the phrase that pleases the one, does not accord with the character of the other. Therefore, a man interacting with several people is forced to fall back upon himself, to present the facts as they are, but rob the subject matter from that scintillating air of humanity that makes a conversation one of the most agreeable things in the world. Just listen to the tone in which men interacting with whole groups of men tend to speak; it is as if the ground bass of all speech were: "That is who I am; that is what I say; now you think what you will about it!" For this reason, clever women whom a man has met in society are generally remembered as strange, awkward, unappealing; it is speaking to and in front of many people that robs them of all intelligent amiability and turns a harsh light only on their conscious dependence on themselves, their tactics, and their intention to triumph publicly; while the same women in a dialogue become females again and rediscover their mind's gracefulness.

- F. Nietzsche: Human, All Too Human