Vuoden vaihteessa alennusmyynnistä mukaani tarttui Maailman tila 2007 -niminen kirja, johon Worldwatch-instituutti on koonnut läjän raportteja maailman kaupungistumisesta ja sen tuomista ongelmista. Mukana oli joitain kiinnostavia pohdintoja ja irtofaktoja, joista tässä muutama.
Yli puolet Aasian ja Afrikan kaupungeissa viljellyistä vihanneksista on kasteltu jätevedellä. Se on ravinteikasta ja halpaa, mutta sisältää taudinaiheuttajia. Lisäksi kaupunkien maaperään kertyy raskasmetalleja, joitä päätyy myös kasveihin. Silti kaupunkiviljely on suotavaa, sillä se auttaa ruokaongelmiin, on ekologista (lähiviljelyä), parantaa ilmapiiriä ja edistää terveyttä monella tavalla. (Kasvien viljely tekee hyvää psyykkeelle.) Yllätyin, kuinka suhteellisen pienetkin viheralueet sitovat huomattavan paljon ilmansaasteita ja helteellä vähentävät kaupunkisaarekeilmiötä.
Liikennemuotojen energiankulutus kaupunkiajossa (MJ/matkustajakilometri):
- henkilöauto: 3
- bussi: 1,5
- sähköratikka: 0,5
Jos ruuhkaan vastataan rakentamalla lisää teitä, on seurauksena lisääntynyt autoilu, ja jonkun ajan päästä taas ruuhkia. Lisäksi autot aiheuttavat suurimman osan kaupunkien ilmansaasteista, tiestö rikkoo kaupunkia ja vähentää viihtyvyyttä. Näistä syistä joissain suurkaupungeissa (mm. Soul, San Fransisco ja monet Japanin suurkaupungit) onkin alettu purkaa teitä, tehostaa joukkoliikennettä ja parantaa kevyen liikenteen väyliä. Kuulostaa kerrassaan fiksulta: jos halutaan saada ihmiset liikkumaan omilla lihaksillaan ja parantaa kaupungin ilmapiiriä, niin ehkä kaupunkia ei kannatakaan rakentaa täyteen autoteitä.
Maailman kolmesta miljardista kaupunkilaisesta yksi miljardi elää slummeissa. Mumbain 20 miljoonasta asukkaasta yli puolet elää slummeissa. Heinäkuussa 2004 Mumbaissa satoi yhden päivän aikana 94 cm vettä.
Kiinan hiilikaivoksissa kuolee 100 työläistä viikossa. Kiinassa on 16 maailman 20:stä saastuneimmasta kaupungista. Päivässä 1300 kiinalaista kuolee ilmansaasteisiin.