Piristävän jutusta teki se, että sen kirjoittaja, iranilaissyntyinen lääkäri Alexis Kouros, edustaa oikeaa etnis-rodullista ihmistyyppiä ollakseen immuuni rasismi- ja muukalaisviha-argumenteille, jotka normaalisti lopettavat keskustelun alkumetreille. Siispä jos tähän juttuun joku äityy vastaamaan, on hänenkin argumentoitava asiapohjalta. Kerrassaan ihanaa. Seuraavassa joitain poimintoja Kourosin jutusta.
"Tein vuosina 2001-2005 yhteensä viisi dokumenttielokuvaa Suomeen otetuista kiintiöpakolaisista. Olin mukana, kun suomalainen viranomaisdelegaatio kävi vuonna 2001 Iranissa. ... Seurasin valintahaastatteluun päässeiden afgaanien elämää Iranissa, valintaprosessin keimuroita, suomalaiseen yhteiskuntaan valmentavaa kurssia ja lopulta pakolaisten elämää Suomessa. Kokemani ja näkemäni perusteella minulle syntyi käsitys, ettei kiintiöpakolaisten ottamisessa ole paljoakaan järkeä. ...
Pakolaisia on autettava. Keinoja on kuitenkin arvioitava kriittisesti. Onko oikein jakaa apua kuin lottovoittoa? Lottovoitto mullistaa harvojen elämän, mutta jättää suuret joukot oman onnensa nojaan. ... Jokaiseen kiintiöpakolaiseen kulutettu raha voisi pelastaa satoja taakse jätettyjä pakolaisia kurjuudesta. ... Asiasta pitäisi voida keskustella avoimesti ja hyväntahtoisesti sen sijaan, että keskustelusta tulisi vain ulkomaalaisvastaista populismia tai kansalaisia jyrkästi jakava vaaliteema."
Tällaisen mojovan avauspallon heitti Alexis. Ja samalla sivulla olikin Suomen pakolaisapu ry:n toiminnanjohtaja Kim Remitzin vastaus.
"Jos pakolaiset eivät pysty palaamaan kotimaahansa eivätkä asettumaan pysyvästi ensimmäiseen turvapaikkamaahan, heidän tilanteensa on äärimmäisen tukala.
Rasismiin törmätään kaikkialla, missä toinen väestöryhmä muuttaa uudelle alueelle. Sen vuoksi kriisien lähimaissa pakolaisten asuttaminen on paikoitellen todella vaikeaa. Ei ole tavatonta, että pakolaisia varastoidaan vankilamaisille leireille kymmeniksi vuosiksi.
Jotta näitä ihmisiä jollain tavalla voitaisiin auttaa, on luotu kiintiöpakolaisjärjestelmä, jonka kautta pieni osa apua tarvitsevista voidaan sijoittaa kolmansiin maihin."
Kim kuvailee hienosti kuinka kurjaa pakolaisilla voi kurjimmillaan olla, mutta hän ei nyt oikein onnistu vastaamaan päivän polttavaan kysymykseen: miksi lottovoittojen jakaminen pienelle osalle (0,2%) pakolaisista on paras (tai edes hyvä, tai edes siedettävä) tapa pyrkiä parantamaan tilannetta?
8 kommenttia:
Minka tahansa etnisen ryhmän esdustaja voi kyllä sinällään olla rasisti. Ja usein onkin. Mutta ihan totta, että suomessa kaivataan nimenomaan muualta tulleiden kommentteja myös tältä kannalta.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pakolaisia tulee ottaa, jos se pelastaa jonkun ihmisen hengen. Toisinaan pelastaa. Auttaminen maksaa. Tai aiheutata ongelmia ja on muutenkin hankalaa. Tästä syystä yleensä jätän puistoissa makaavan tajuttoman, haisevan miehen makaamaan. Luultavasti juoppo. Jo smenen sitä tökkimään ja kaivelemaan nitroja takintaskusta, se herää kännikoomastaan ja lyö vaikka puukolla. Haiskoot ojassa.
Pakolaisten määrän rajoittaminen on ihan legitiimi poliittinen kanta. Vaan ei omani.
Oikeastaan eniten harmittaa se, että pakolaisia ei päästetä ja pistetä töihin. Ei niinkään siksi, että heidän pitäisi ansaita elatuksensa - vaan siksi, että ilman työtä, niin kutsutusti säilytyksessä täällä, ihminen ei välttämättä sosiaalistu tähän yhteiskuntaan eli sisäistä sen arvoja ja opi toimimaan Suomessa.
Jos eläkeläinen, rikollinen, huumeidenkäyttäjä, moralisti ja populisti Tony Halme vaati kaikille työttömille pakkoluonteista työrangaistusta. Ikään kuin modernia jalkapuuta. Katuja lakaistessa iskisi sitten häpeä ja työtön yhtäkkiä motivoituisi löytämään sitä koulutusta vastaavaa työtä. Noin vain ratkeaisi kaikki ongelmat sylkemällä jonkun päälle. Simsalabim.
Pakolaisten pakkotyö olsii yhtä järjetöntä tällä fascistisella perusidealla. Mutta kyllä jotain positiivista työllistämsitapaa pitäisi pohtia. Työ antaa itsetuntoa ja tuneteen oman elämän hallinnasta. Tunteen osallistumisesta. Syrjäytyminen johtaa ongelmiin juuri siksi, että kokee sosiaalisen ympäristönsä vihamieliseksi ja merkityksettömäksi.
Saksan turkkilaisvähemmistö on positiivinen esimerkki sopeutumisesta valtaväestöön ja toisenlaiseen kulttuurriin. Tosin nämä musulmaanit eivät ajautuneet Saksaan sotaa ja vainoa pakoon, mutat kumminkin.
Jos eläkeläinen, rikollinen, huumeidenkäyttäjä, moralisti ja populisti Tony Halme vaati ...
--> Joskus aikoinaan. Nythän mies nauttii jo kansan leipää ilman populistista paskanjauhantaakin.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä. Kiireinen aamu.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pakolaisia tulee ottaa, jos se pelastaa jonkun ihmisen hengen. Toisinaan pelastaa. Auttaminen maksaa.
Kysymys ei olekaan siitä, autetaanko vai ei, vaan parhaasta tavasta auttaa. Moniko henki pelastuisi jos yhden pakolaisen elättämiseen käytetyt resurssit suunnattaisiin lähemmäs ongelma-aluetta ja ongelman syitä? Vaikutus ei ehkä olisi niin konkreettisesti havaittava ja välitön, mutta rohkenen epäillä että tällaisen avun tehopotentiaali on valtavasti suurempi. Jos siis mietitään pakolaisongelman ratkaisemista kestävällä tavalla.
Sitä on myös syytä miettiä, ettei tänne elätettäväksi pääseminen ole aina muutos parempaan. Elintasoon tottuu nopeasti ja sitten ovat vastassa sopeutumisongelmat. Jos ei sopeudu, niin ollaan liemessä ja häviäjiä ovat isäntämaa, pakolainen sekä myös ne, joille avun olisi voinut antaa hajautetummassa ja rakentavammassa muodossa.
Mutta kyllä jotain positiivista työllistämsitapaa pitäisi pohtia.
Vaan mistäpä keksitään töitä ammattitaidottomalle ja kielitaidottomalle henkilölle, joka on kiskaistu tänne täysin vieraasta kulttuurista? Jos taas ammattitaitoa ja oppimiskykyä on, niin hän olisi erittäin paljon hyödyllisempi henkilö auttamassa omiansa siellä, missä apua todella tarvitaan.
Ymmärrän täysin kantasi, vaikka olenkin paljolti eri mieltä. On oltava myös järjestelmä, jolla kannamme vastuun pakolaismäärästä täälläkin. Toki ideaali on auttaa paikan päällä/lähellä.
On oltava myös järjestelmä, jolla kannamme vastuun pakolaismäärästä täälläkin.
Minusta myös avun lähettäminen on "vastuun kantamista täällä".
Mutta täytyy myöntää, että joillekin tulee varmasti parempi omatunto kun autamme sellaisella tavalla, joka aiheuttaa konkreettisia ongelmia myös meille. Vaikka tämä apu saattaakin olla tehotonta itse ongelman ratkaisemiseksi, niin omantunnon lievitykseen se lienee hyvä valinta.
Mutta täytyy myöntää, että joillekin tulee varmasti parempi omatunto kun autamme sellaisella tavalla, joka aiheuttaa konkreettisia ongelmia myös meille. Vaikka tämä apu saattaakin olla tehotonta itse ongelman ratkaisemiseksi, niin omantunnon lievitykseen se lienee hyvä valinta.
Pahan pistit :)
Anteeksi, olin vähän ilkeä.
Lähetä kommentti