Ihmisen tuotos on hoitamattomana ihmisen pahin uhka. Sen levittämät pöpöt, loiset ja muut madot tappavat joka päivä tuhansia ihmisiä, enemmän kuin AIDS. Joka kolmas ihminen elää ilman käymälää. Aliravitsemuksen suurin syy ei olekaan ruoan puute, vaan ulosteiden levittämät sairaudet.
Nykyinen vesivessa vastasi aikanaan tähän ongelmaan, heti silloin kun pöpöt keksittiin, mutta nykyään se on aikansa elänyt historiallinen jäänne, joka tehottomuudessaan ja epäekologisuudessaan hakee vertaistaan. Tilannetta voisi verrata vaikka siihen, että kulkisimme edelleen häkäpönttöautoilla ihan vaan siksi kun niistä kuuluu niin kiva pihinä ja tuhina. (En tiedä kuuluuko oikeasti.)
Ravinteiden kiertoa ajatellen koko touhussa ei ole päätä eikä häntää: otamme maasta ravinteita ruokakasvien muodossa ja ulostamme ne vesistöön tai keräämme puhdistuslaitoksen kautta jonnekin lojumaan "ongelmajätteeksi". Ulosteiden huuhtelu tapahtuu tietysti huomattavalla määrällä juomakelpoista vettä.
Sitten yritämme palauttaa ravinteet maahan keinolannoitteiden avulla ja ihmettelemme kun maa tuppaa köyhtymään.
"Jokainen meistä pystyisi omalla tuotannollaan kasvattamaan omat viljansa. Siis ilman keinolannoitteita. Pissa on lähes täydellinen ravintoliuos, kunhan sen aromeja ei päästä hukkaan ja sen muistaa laimentaa. Kompostoitu kakka estää maan köyhtymisen ja torjuu eroosiota."
Jään innolla odottamaan Aasian kuulumisia kunhan siellä keksitään pykätä joka kylään vesivessat.
4 kommenttia:
Joskus itselleni tuli suuren avalaistuksena havainto siitä, että luonnossa ei synny jätettä käytännössä lainkaan. Eli kyseessä on systeemi, joka kierrättää melko lailla kaiken.
Luulisin, että jos selviämme lajina ja kehitymme, tulevaisuudessa tarkastellaan tätä nykyistä aikakautta kauhun ja epäuskon sekaisin tuntein.
Toisaalta on se hyvä jäteaines, joka siirretään väärään paikkaan tai joka ei ymmärretä muuten hyödyntää. Ja sitten on sitä matskua , joka ei edes häviä mihinkään. Tätä jälkimmäistäkin on menneisiin sukupolviin verrattuna mielettömiä määriä.
Amerikkalainen kirjailijastara Don DeLillo muuten kuvaa 1900-lukua nimenomaan jätteen aikakaudeksi loistoromaanissaan Alamaailma. Se on aika rankka tilitys siitä paskasta, johon olemme ajaneet itsemme.
"Joskus itselleni tuli suuren avalaistuksena havainto siitä, että luonnossa ei synny jätettä käytännössä lainkaan. Eli kyseessä on systeemi, joka kierrättää melko lailla kaiken."
--> Kertoo, kuinka vääristynyt maailmankuvani on jo. Jäte on muka 'luonnollista'.
Isommasta perspektiivistä katsoen on jokseenkin itsestäänselvää, ettei luonto tunne käsitettä "jäte". Jos luonnossa jokin synnyttäisi edes hitusen varsinaista jätettä, olisi Maa hukkunut siihen satojen miljoonien vuosien aikana.
Ihminen on, nostamalla itsensä luonnon kiertokulun yläpuolelle, eli erikoistumalla jätteentuotantoon, onnistunut paskomaan suht kattavasti koko planeetan vaivaisessa parissa sadassa vuodessa.
Tuli ehkä kirjoitettua tuo kommentti turhan pessimistiseen sävyyn. En ajattele, että Maa olisi nyt menetetty ja läpeensä kuralla; ainoastaan sellaisen kevyen paskahunnun peittämä, jonka läpi kuitenkin paistaa vielä aurinko.
Lähetä kommentti