keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Näin puhui Buddha, osa 2

Jatkoa edellisestä.

Buddha antoi maallikoille seuraavat viisi hyvän elämän ohjesääntöä. Niiden noudattaminen ei kuitenkaan vielä riitä valaistuksen saavuttamiseen, ja Buddhan ajatuksena oli ehkä vain kansan syvien rivien ohjaaminen oikeaan suuntaan.
1. Älä tapa elollisia olentoja.
2. Älä varasta.
3. Älä antaudu kiellettyyn sukupuoliyhteyteen.
4. Älä valehtele.
5. Älä nauti päihteitä.
Ohjeet 2-5 ovat epäilemättä hyväksi yhteiskunnalle, mutta ensimmäinen menee mielestäni jo vähän liioitteluksi. Kyllä nyt eläimiä on hyvä välillä pistää lihoiksi, ettei mene pelkäksi ruohojen syömiseksi. Toisaalta lihan syönti nykyisessä länsimaisessa mittakaavassa on tottakai tarpeetonta. Lisäksi ohjeen noudattamista hankaloittaa se, että tarkan rajan vetäminen kasvin ja elollisen olennon välille on vaikeaa.

Jos Buddhan viittä ohjetta verrataan kristittyjen kymmeneen käskyyn, voidaan huomata, että pitkälti samoilla linjoilla ollaan. Kymmenestä käskystä puuttuu päihdekielto, jonka tilalla ovat nämä neljä:
K1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
K2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
K3. Pyhitä lepopäivä.
K4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Kaksi ensimmäistä käskyä särähtävät korvaan keskellä tätä buddhalaista itsetutkiskeluilmapiiriä, jossa olen viime aikoina oleillut. Nuo käskyt tuntuvat jotenkin itsekkäiltä ja riidanhakuisilta. Tai ehkä kiukkuinen olisi parempi adjektiivi. Kolmas ja neljäs käsky ovat mielestäni mainioita. Kolmas on sikäli ansiokas, että se varaa aikaa pysähtymiselle ja itsetutkiskelulle, joskaan itsetutkiskelu ei ole kristinuskon vahvimpia osa-alueita. Neljännen käskyn ansiot ovat ilmeiset. Jos Buddha ja Mooses olisivat tavanneet, olisi heidän yhteistyönään voinut syntyä ihan toimiva kokoelma elämänohjeita.

Mutta takaisin aiheeseen. Varsinaiseksi buddhalaiseksi voidaan kutsua ihmistä, joka pyrkii valaistumaan Buddhan oppien mukaan, mikä tarkoittaa, että on noudatettava tiukempia sääntöjä kuin ylla mainitut viisi. Tällöin kolmas sääntö on muutettava muotoon, joka paremmin tyydyttää idealismiin taipuvaista ihmistyyppiä:
3b. Älä ole sukupuoliyhteydessä.
Näiden viiden ohjeen (1,2,3b,4,5) lisäksi hänen on noudatettava seuraavia sääntöjä:
6. Älä syö sopimattomalla ajalla.
7. Vältä tanssia, laulua ja sopimattomia esityksiä sekä kaunistuskeinojen, voiteiden ja hajusteiden käyttöä.
8. Älä käytä korkeita ja leveitä makuusijoja.
Tämä tiukennettu ohjeisto onkin jo riittävän haasteellinen, jotta sen noudattaja voisi tuntea konkreettisesti taistelevansa itsensä kanssa jonkin suuren päämäärän saavuttamiseksi. Mitään suurta ei voi saavuttaa ilman suuria ponnistuksia.

No, kaikki buddhalaiset eivät tietenkään ota näitä ohjeita ihan kirjaimellisesti. Buddhan ilmoituksen mukaan hänen oppinsa on nimenomaan tieteellinen totuus, ja siksi hän kehoittaa ihmisiä hieman ristiriitaisesti olemaan uskomatta pyhiin teksteihin vain siksi, että ne ovat pyhiä, ja korostaa järjellisen pohdinnan merkitystä. (Kyseessä on tietysti sanan "tieteellinen" väärinkäyttö, sillä kyseiset totuudet ovat luonteeltaan selvästi uskonnollisia. Kuitenkin mm. Olcottin kirjassa väitetään, ettei Buddhismi ole uskonto, mikä perustellaan lähinnä luettelemalla eroavaisuuksia abrahamilaisiin uskontoihin.)

Yksi kiinnostava esimerkki buddhalaisuudesta on Dalai Lama. Vaikka hän ei edustakaan Theravada-buddhalaisuutta, aistin Olcottin kirjassa paikoin samaa henkeä kuin Dalain puheissa. Mieltäni on lämmittänyt erityisesti eräs Dalain kommentti hänen keskustellessaan Carl Saganin kanssa tieteestä. Carlin kysyessä miten Dalai reagoisi, jos tiede osoittaisi ettei jälleensyntymää ole, vastasi Dalai saman tien, että silloin Tiibetin buddhalaiset lopettaisivat jälleensyntymän opettamisen. Luulen, että vastaavaa kommenttia tuskin tullaan kuulemaan minkään abrahamilaisen uskonnon päämieheltä koskien Jumalan olemassaoloa.

49 kommenttia:

Tuplis kirjoitti...

Ovela diplomaatti se Lama.

Eipä sillä; kyllä minäkin myönnän kristinuskon olleen väärässä välittömästi kun vaikkapa köyhyys poistetaan.

Jumala sinänsä ei taida olla falsifioitavissa, mutta kristinusko kyllä on, monin tavoin.

IDA kirjoitti...

Toisaalta Dalai Lama on varma siitä, että noin ei todisteta ja jos todistettaisiin, niin koko laamuus loppuisi, koska perustuu puhtaasti jälleensyntymään.

Jos tuota tiedejuttua lähestyy toisesta näkökulmasta, niin kristinusko on kyllä tuottanut tiedettä aivan toiseen malliin kuin Tiibetin buddhalaisuus, joten en lähtisi sitä ja muita abrahamisia uskontoja ainakaan tiedevihamielisemmiksi sanomaan.

Aava kirjoitti...

IDA:

Jos tuota tiedejuttua lähestyy toisesta näkökulmasta, niin kristinusko on kyllä tuottanut tiedettä aivan toiseen malliin kuin Tiibetin buddhalaisuus, joten en lähtisi sitä ja muita abrahamisia uskontoja ainakaan tiedevihamielisemmiksi sanomaan.

Saanko kysyä, mitä mieltä olet roomalaiskatolisen kirkon mielipiteistä homoseksuaalisuuden, ehkäisyn tai HIV:n kondomiehkäisyn osalta? Millä tavalla selibaatin ihannoiminen tai ehkäisyn kieltäminen eivät olisi tiedevihamielisiä arvoja? Ilmeisestä ihmisvihamielisyydestä puhumattakaan.

Jos vihaa tiedettä, silloin täytyy olla ainakin jonkinasteinen misantrooppi.

Minusta on outoa, että teistit ovat valmiita hylkäämään vinon pinon ihmisten kirjoittamia kirjoja, paitsi yhtä, Raamattua - siitä syystä, että se kertoo Jumalasta ja Jeesuksesta. Ja miksi se on totta? Koska siinä kerrotaan ihmeistä, kuten neitseellisestä sikiämisestä ja kuoleman voittamisesta.

Kuitenkin, vaikka Koraanikin kertoo jumalasta ja ihmeistä, sillä ei kuitenkaan ole (muille kuin muslimeille) totuusarvoa.

Minua kiinnostaisi tietää, että miten teisti valitsee uskontokirjostaan juuri sen yhden uskonnon omakseen? Toisekseen, millä perusteella se, että joku syntyy ilman spermaa tai herää kuolleista, osoittaa suoraan, että kaikki, mitä sellainen hahmo on oletettavasti tehnyt tai sanonut, on silloin totta?

IDA kirjoitti...

Katsoin tuon edellisen tekstin: Sähän olet ollut selibaatissa suurinpiirtein saman ajan :D

Minulta on jäänyt vastaamatta kysymyksiin ja nyt, kun spammikoneeni on julman epäoikeudenmukaisuuden johdosta rampautettu, niin voisin yrittää tässä.

Kristinuskon mukaan siis ainoa personaalillinen elämä olisi tämä elämä. Helvetin lopullisuudesta ei tiedetä ( kiirastulen pitäisi johtaa puhdistumisen kautta taivaaseen katolisen opin mukaan ), taivaan olemuksestakaan ei varsinaisesti tiedetä. Viimeinen tuomio, jossa ihminen taas "persoonallistuu", ruumiiden ( lihan ) ylösnousemuksessa tulee kristinuskon mukaan aikojen lopussa. Kristinusko siis ei ehkä ole niin dualistinen henki/materia - linjalla, kuin jotkut muut uskonnot.

IDA kirjoitti...

Aava: Saa kysyä. Olen täsmälleen samaa mieltä, kuin Katolisen kirkon katekismus niistä on. En tosin väitä ymmärtäväni kovinkaan hyvin niin tiukan seksuaalimoraalin perusteita, ne liittyvät lähinnä ihmisen pelastukseen, enkä lähde niitä tässä sinänsä perustelemaan. Kirjaa ei valitettavasti ole suomeksi verkossa, mutta englanninkielinen on:

http://www.scborromeo.org/ccc.htm

Mitään tiedevihamielistä en niissä näe. Siis ei minusta ole tieteen vihaa todeta abortti, ehkäisy jne synneiksi. Se kuka synnit sitten tuomitsee on toinen juttu. Itselläni siihen ei kompetenssia ole.

Aava kirjoitti...

Lisäisin vielä äskeiseen:

Stephen Fry tekee mielestäni erinomaisen pointin todetessaan (aikaisemman kirjoituksen kommentteihin linkittämässäni keskustelussa), miten seksi ja seksuaalisuus on katoliselle kirkolle pakkomielle.

Jos ei olisi, sen ei tarvitsisi toitottaa yhtä tiukkoja, selibaattia ihannoivia, homoseksiä ja ehkäisyä paheksuvia fundamentalistisia seksuaalisuusarvojaan. Se voisi suositella ihmisiä nauttimaan siitäkin asiasta, samalla kehottaen harkitsevaisuuteen muistuttaen sp-taudeista sekä uskollisuudesta puolisoaan kohtaan. Miksei se riittäisi?

Seksuaalisuus katolilaisuudelle on kuin ruoka anorektikolle: sitä ei saisi ottaa, josta seuraa, ettei osaa oikein muuta ajatellakaan.

Ja kun sitten ajatukset pettävät uskonnollisen vakaumuksen ja dogmit, alkaa pahimmillaan masokistinen viha ja armon aneleminen.

Olen lukemassa tällä hetkellä kirjaa nimeltä Kielletty mies, kirjoittanut Eugenio Giovenardi, joka on entinen katolisen luostarin munkki Brasiliassa. Hän erosi luostarilaitoksesta ja jätti pappeuden taakseen. Kirjassa hän kertoo tätä päätöstä edeltäneestä ja sitä seuranneesta elämästään.

Eugenion vanhemmat "lahjoittivat" hänet luostarilaitokselle tämän ollessa 10-vuotias (mikä oli tapana). Kirjeitä sai kirjoittaa vain n. kolmesti vuodessa ja nekin luostarilaitoksen rehtori luki ennen postiinviemistä. Romaanien yms. kaunokirjallisuuden lukeminen oli kielletty. Luostarissa oli käytäntönä, että munkit ruoskivat itseään rautalankaisella ruoskalla maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Sai valita, ruoskitaanko hartioille vaiko pakaroille.

Luostari nimenomaan pyrki katkaisemaan nuorten poikien siteet vanhempiinsa, jotta ihminen korvaisi ihmissuhteensa suhteellaan Jumalaan. Koska naiset ilmentävät saatanallista ja lihallista himoa, haureutta ja pahuutta, tytön tai naisen ajattelemisesta piti ripittäytyä. Siksipä joidenkin nuorten munkkikokelaiden kiintymystunteet alkoivat muutta homoseksuaalisiksi ja kasvaa toisia munkkikokelaita kohtaan - mikä tietysti oli sekin ehdottoman synnillistä ja pahaa.

Kirja vetää sanattomaksi. Kyllä ihminen sitten osaa keksiä sairaita asioita.

IDA kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Aava kirjoitti...

IDA: En tosin väitä ymmärtäväni kovinkaan hyvin niin tiukan seksuaalimoraalin perusteita, ne liittyvät lähinnä ihmisen pelastukseen, enkä lähde niitä tässä sinänsä perustelemaan. [...] Siis ei minusta ole tieteen vihaa todeta abortti, ehkäisy jne synneiksi. Se kuka synnit sitten tuomitsee on toinen juttu. Itselläni siihen ei kompetenssia ole.

Minulle tulee tällaisista vastauksista aina käsitys, että uskonnot opuksineen ja dogmeineen ovat kuin a la carte -listoja, joista kukin valitsee mielensä mukaan omat ohjenuoransa ja päättää itse, kuinka tiukasti niitä noudattaa. Sitten kuitenkin mielletään se oma uskonyhteisö yhteisönä, joka edustaa jotakin todellisia yhteisiä arvoja; yhteisiä tekijöitä ja että vain oman uskon sisältä löytyy totuus.

Se, että voi teetättää abortin tai se että voi käyttää raskaudenehkäisyä, ei ole tieteeltä kannanotto, että on ihan ok, jos ihmissuku kuolee sukupuuttoon tai että on ihan ok, jos käyttää aborttia ehkäisykeinona. Ehkäisy ja abortti ovat mahdollisuuksia, joita on suotavaa käyttää harkinnanvaraisesti. Tosin, sukupuolitautien ehkäisy on kategorisesti hyvä asia.

Tämä voi olla tietysti uskonnollisesta maailmankuvasta asioita katsovalle hankala mieltää, sillä uskonnoissa monesti asiat ovat kovin polarisoituneita ja ääripäihinsä ajettuja. Sen sijaan, että kehotettaisiin ajattelemaan, annetaan lista käskyjä ja komentoja. Eli ei siis luoteta ihmisten arvostelukykyyn, eikä kyllä edes kummemmin yritetä jalostaakaan sitä.

Tästä yksi oire on teisteille aika tyypillinen moraalisen relativismin paheksunta: don't think, just believe.

IDA kirjoitti...

Aava:

Miksei se riittäisi?

No niitä perusteita on esimerkiksi tuossa katekismuksessa, jonka linkitin. Itse en koe hedelmälliseksi väitellä seksuaalimoraalista, vaan sen voi lukea kirkon opetuksesta. Ja aiheeseen liittyy niin paljon muutakin. Sitä paitsi, buddhalaisuus on seksuaalimoraalissa yhtä tiukka.

Varmasti löytyy vaikka kuinka monia yksittäisiä tapauksia joiden kohtalo on ollut julma ja karu. Toisaalta olen tavannut monia ikänsä selibaatissa eläneitä miehiä ja naisia, joilla kaikki vaikuttaa olevan enemmän kuin ok ja joilta voi oppia paljon.

Aava kirjoitti...

Varmasti löytyy vaikka kuinka monia yksittäisiä tapauksia joiden kohtalo on ollut julma ja karu.

Minusta kaikki sellaiset uskovat ovat kokeneet julman ja karun "kohtalon", jotka olettavat tietävänsä, mitä jumala tahtoo ja että seksuaalisuutensa on yhtäaikaa jumalan luoma osa kokonaisuutta ja sitten toisaalta saatanallis-lihallisen himon paheksuttava ilmentymä.

Minusta kaikki sellaiset heteromiehet, jotka tunnustavat katolilaisuuden kaltaista uskoa, jossa nainen on houkutin perisyntiin, ovat surullisia ja karuja tapauksia. Koska onhan selvää, että useimmat uskonnot ovat kohtalaisen sovinistisia (ja misantrooppisia). Nainen on monessa uskonnossa suorastaan pakkomielle, portti saatanaan ja syntiin. Voiko mies olla enää epävarmempi itsestään ja kyvystä hallita sekä ymmärtää seksuaalisuuttaan?

Toisaalta olen tavannut monia ikänsä selibaatissa eläneitä miehiä ja naisia, joilla kaikki vaikuttaa olevan enemmän kuin ok ja joilta voi oppia paljon.

Joten: mitäpä jos antaisi ihmisten valita ihan itse - pakottamatta häntä uhkin ja käsittein kuten perisynti tai lihallisen himon saatanallisuus.

Moraalittomuuksiin mennään viimeistään siinä vaiheessa, kun aletaan valehdella, että kondomit ovat vaarallisempia kuin HIV. Mutta no, noin sokeaan tieteenvastaisuuteen pääseekin vain paheksumalla järkeä (eli uskonnolla).

IDA kirjoitti...

Aava:


Minulle tulee tällaisista vastauksista aina käsitys, että uskonnot opuksineen ja dogmeineen ovat kuin a la carte -listoja, joista kukin valitsee mielensä mukaan omat ohjenuoransa ja päättää itse, kuinka tiukasti niitä noudattaa
.

Voipi tulla sinun mieleesi, mutta minun tapauksessani, ja tuskin kovin monen muunkaan, se ei pidä paikkaansa.

Kyse on lähinnä siinä, että tuo kirkon opetus noista asioista on aika yksityiskohtaisesti perusteltu tuossa opuksessa. Minulla on täysi oikeus olla siitä eri mieltä, mutta en tietenkään rupea arvostelemaan sitä täällä, koska kyse on kirkosta. Ja jos sitä arvostellaan, niin se on esittänyt perustelunsa joihin voi tutustua.

Katolisen kirkon seksuaalimoraalia en mitenkään näe tieteen vastaisena.

IDA kirjoitti...

Aava:

Minusta kaikki sellaiset heteromiehet, jotka tunnustavat katolilaisuuden kaltaista uskoa, jossa nainen on houkutin perisyntiin, ovat surullisia ja karuja tapauksia.

No älä välitä. Ei meillä ole mitään tarvetta tavata ;)

Joten: mitäpä jos antaisi ihmisten valita ihan itse - pakottamatta häntä uhkin ja käsittein kuten perisynti tai lihallisen himon saatanallisuus.

Ihmiset nimenomaan saavat valita itse. Munkiksi, nunnaksi tai papiksi ei edes ole mikään helppo päästä. Heitä on vielä aika pieni osa. Eivät kaikki maailman katolilaiset elä selibaatissa, eivätkä edes yksiavioisesti, kuten kyllä pitäisi.

Aava kirjoitti...

Ihmiset nimenomaan saavat valita itse.

... kunhan eivät "valitse" homoseksiä, ehkäisyvälineitä tai aborttia. Saako katolilainen mies valita itse, miten reagoi naiseen?

Munkiksi, nunnaksi tai papiksi ei edes ole mikään helppo päästä.

Onneksi. Kyseisessä kirjassa Eugeniolla ei ollut vaihtoehtoja. Vanhemmat käskivät. Onhan se nyt jaloa, uhrata poikansa Abrahamilaisittain. Viis pojan omasta tahdosta.

Ainakaan Eugenio ei saanut valita itse.

Heitä on vielä aika pieni osa. Eivät kaikki maailman katolilaiset elä selibaatissa, eivätkä edes yksiavioisesti, kuten kyllä pitäisi.

Se, etteivät tee, vaikka pitäisi, johtuu varmaan ainakin osittain siitäkin, että munkkeja ja nunnia, jotka tekevät (jotka edustavat jonkinlaista uskovien puhtainta "aatelia") on niin pieni osa kaikista.

Paitsi että munkit ja nunnathan eivät ole edes yksiavioisia vaan nolla-avioisia. Pyytävätkö he armoa siitä, etteivät lisäänny ja täytä maata?

Aava kirjoitti...

Niin siis minusta on outoa, että selibaatin ajatellaan lähentävän ja lujittavan uskovan suhdetta jumalaan, vaikka Raamatussa kehotetaan lisääntymään (yksiavioisesti) ja täyttämään maa.

À la carte.

IDA kirjoitti...

Aava:

Voidaan ajatella niinkin, että universaali totuus ei aina ole "kiva". Kuten tuolla alemmassa keskustelussa TM totesi se voidaan nähdä yksinkertaisesti kaikkeutena, sinä mitä on kaikki: iäisyys, äärettömyys jne... Se mikä meistä aina hetkittäin sattuu olemaan kivaa ei välttämättä ole sopusoinnussa sen kanssa ja - ainakin jos ajatellaan edes hieman uskonnollisesti - jopa loukata sitä. Ja taas - ilman teismiä - voitaisiin ajatella, että onni kuitenkin löytyy sopusoinnusta kaikkeuden kanssa.

No nyt on sitten niin, että katolisella kirkolla, ja muilla kirkoilla, on oma näkemyksensä tuosta universaalista totuudesta. Siitä voi olla eri mieltä, mutta se on kuitenkin sellainen, kuin se on.

Pyrkimys alistua Jumalan tahtoon on kuitenkin täysin eri asia, kuin alistuminen jonkin ihmisen tahtoon. Kirkko, vaikka onkin Kristuksen ruumis, koostuu syntisistä, eikä järjen käyttö ole keneltäkään kielletty.

Juho kirjoitti...

Tuplis:
Dalailla on epäilemättä diplomaattisia velvoitteita johtuen Tiibetin tilanteesta, mutta toisaalta hän ei voi suoltaa suustaan ihan mitä tahansa diplomatiankaan nimissä, sillä hänellä on vähintään yhtä raskas velvoite uskonnollisena esikuvana.

IDA:
Dalai tosiaan huomautti kommenttinsa perään hymyillen, että asian osoittaminen voi olla vaikeaa. Tästä huolimatta Dalain kommentti henkii mielestäni tervehenkistä asennetta.

Olet oikeassa kristittyjen ansioista tieteen alkutaipaleella. Kirkon asemasta johtuen sen askeetikot olivat pitkän aikaa etuoikeutetussa asemassa luonnon tutkimiseen käytettävän ajan ja resurssien suhteen.

Juho kirjoitti...

IDA:
Kristittyjen muinaisesta tieteen harjoittamisesta vielä sen verran, että sitä toki tapahtui, kunhan tulokset olivat sopusoinnussa kirkon oppien kanssa. Tässä on räikeä ero buddhalaisuuteen nähden, mikä näkyy hyvin kärjistettynä Dalain kommentissa.

Ironmistress kirjoitti...

Koska asia koskee ruukinmatruunaa, niin muutama juttu:

1) Buddhalaisuus sallii surmaamisen kahdessa tilanteessa. Toinen on itsepuolustus ja toinen on ravinnonhankinta. Lihansyönti on sallittua mutta ei toivottua - joskin Suomen leveysasteilla veganismi on kieltämättä aika hankalaa.

2) Maallikoille päihteiden käytössä pätee kohtuuden vaatimus. Munkeille ja nunnille päihteet ovat ehdoton no-no. Kieltämättä meditointi on täysin mahdotonta tajusteiden vaikutuksen alla. Jos joku ei usko, niin kokeilkoon.

3) Jos mielestäsi kristittyjen tulkinnat ensimmäisestä ja toisesta käskystä ovat tiukkapipoisia, niin kannattaa tutustua judaismin tulkintaan niistä :-)

4) Kristinuskoon kuuluu myös hyvin voimakas meditoinnin perinne.

5) Tuo 3b-kohta koskee munkkeja ja nunnia. Jos noudatetaan theravadan varsin tiukkapipoista tulkintaa, niin tällöin vain munkit ja nunnat voivat valaistua. Mahayanan tulkinta ei sisällä tätä tulkintaa.

6) Nuo kohdat 6-8 ovat sitä varten, ettemme herpaantuisi uutterasta ponnistelustamme. Säännölliset elämäntavat auttavat ponnistelussa. Bailaaminen, epäsäännöllinen elämä, himojen ja viettien valtaan ajautuminen, ylellisyydet ja mukavuudet saavat tarkkaavaisuuden herpaantumaan ja mielemme kääntymään pois dharmasta.

Ironmistress kirjoitti...

Todettakoon vielä, että kristinuskoa on mahdotonta ymmärtää ilman että ymmärtää ensin judaismia. Kristinusko on kasvanut judaismista eikä ole siitä erotettavissa. Jokaiselle keskustelijalle tekisi hyvää tutustua Talmudiin, sillä se avaa aika hyvän perspektiivin juutalaiseen sieluun.

Mitä taas katoliseen seksuaalimoraaliin tulee, niin Chelsea Zimmermann selittää asian aika hyvin Reflections of Paralytic -blogissaan. Siis naisen kannalta.

Todettakoon, että seksuaalisuus on yksi maailman destruktiivisimpia voimia mitä on olemassa. Sen kahlitseminen, kammitsoiminen ja nujertaminen on ensimmäinen edellytys ylipäänsä millekään sivilisaatiolle.

Jokaisella sivilisaatiolla ja uskonnolla on siihen tapansa ja keinonsa. Jotkut ovat kamalampia kuin toiset.

Tuplis kirjoitti...

Todettakoon vielä, että kristinuskoa on mahdotonta ymmärtää ilman että ymmärtää ensin judaismia.

Olen eri mieltä.

Toisaalta en ole ihan varma ettenkö ymmärtäisi judaismia(kin) jossain määrin.

Catilina kirjoitti...

Mielestäni ei tule pyrkiä valaistumiseen. Pyrkiminen on varmin keino välttyä valaistumiselta. Kannattaisi huomata, että me olemme jo valaistuneita. Emme siis tarvitse sitä.

Juho kirjoitti...

Ironmistress:
Kiitos kommenteista!

Muistutan heti aluksi, että käsittelen theravadaa (Olcottin kirjan pohjalta), ellei toisin mainita. Sen olisin voinut tietysti mainita selvemmin myös tässä jatko-osassa.

1) Olcottin kirjassa ei esitetä erityissääntöjä eläinten tappamisesta ruuaksi. Satutko tietämään onko tulkintasi oikea myös theravadassa?

4) Epäilemättä myös kristityt askeetikot harrastavat mietiskelyä. Suurena erona buddhalaisiin on kuitenkin se, että buddhalaisilla kaiken toiminnan päämäärä on tavallaan omaksi itseksi tuleminen, joka löydetään nimenomaan mietiskelyllä. Kristittyjen pelastuksessa mietiskely ei taas ole ratkaisevassa roolissa.

IDA kirjoitti...

Juho:

En itse asiassa tarkoittanut kristittyjen muinaista tieteen harjoittamista, vaan kristittyjen jatkuvaa tieteen harjoittamista.

Jos kolme suurta kirkkoa eivät ota mitään kantaa evoluutioteoriaan eivätkä mitenkään estä jäseniään toimimasta siihen pohjautuvassa tutkimuksessa on lievästi kohtuutonta, jos jokainen niiden piiristä tuleva, tutkimuksesta johdettuja filosofioita arvosteleva kommentointi, nähdään hyökkäyksenä tiedettä vastaan.

Voi olla niinkin, että buddhistit eivät arvostele tiedettä, koska eivät samassa mitassa harjoita sitä.

Muuten olen samaa mieltä kuin nimimerkki Catilina, kuten olen ollut jo Rooman rappion ajoista asti :)

IDA kirjoitti...

IM tai Juho:

Miten buddhalainen mietiskely olennaisesti eroaa esimerkiksi ruusukkorukouksesta, jossa pyritään keskittyneesti mietiskelemään tiettyjä Jeesuksen elämän tapahtumia samalla, kun toistetaan rukouksia?

Juho kirjoitti...

IDA:
Jos kolme suurta kirkkoa eivät ota mitään kantaa evoluutioteoriaan eivätkä mitenkään estä jäseniään toimimasta siihen pohjautuvassa tutkimuksessa on lievästi kohtuutonta, jos jokainen niiden piiristä tuleva, tutkimuksesta johdettuja filosofioita arvosteleva kommentointi, nähdään hyökkäyksenä tiedettä vastaan.

Ahaa, en saanut heti kiinni ajatuksestasi. Tuohon en osaa sanoa mitään, sillä en tiedä mihin kommentointeihin viittaat.

Voi olla niinkin, että buddhistit eivät arvostele tiedettä, koska eivät samassa mitassa harjoita sitä.

Mielestäni buddhalaisten oman tieteen harjoittamisen laajuus ei ole tässä tärkeää. Tärkeää on se, että he suhtautuvat hyvin myönteisesti totuuden etsintään tieteellisellä menetelmällä. Tämä asenne on heille uskonnollisessa mielessä mahdollinen, koska Buddhan mukaan totuus on "luonnollinen" ja tässä maailmassa (ei tuonpuoleisessa).

Voi olla, että kristitytkin ovat alkaneet ottaa opiksi, ja kiukuttelevat yhä vähemmän tieteellisiä havaintoja vastaan. Joitain kiukuttelevia leirejä kristityistä silti edelleen löytyy, kuten varmasti tiedät.

En ole kuullut buddhalaisista kiukuttelijoista, mutta se taas voi johtua tietämättömyydestäni. Veikkaan kuitenkin, että heitä on ollut paljon, paljon vähemmän.

Juho kirjoitti...

Miten buddhalainen mietiskely olennaisesti eroaa esimerkiksi ruusukkorukouksesta, jossa pyritään keskittyneesti mietiskelemään tiettyjä Jeesuksen elämän tapahtumia samalla, kun toistetaan rukouksia?

Buddhalaisessa kontekstissa tuollainen mietiskely on ainoastaan haitallista. Kuvailemassasi rukouksessa ajattelu kohdistetaan ulkoisiin kohteisiin, vieläpä kahdella tavalla (puhe ja ajatukset). Tämä takaa sen, ettei omaan olemiseensa pääse tutustumaan.

Aava kirjoitti...

IM:

Todettakoon, että seksuaalisuus on yksi maailman destruktiivisimpia voimia mitä on olemassa.

Ymmärsinköhän nyt oikein...?

Minkä takia se olisi sen destruktiivisempaa kuin vaikkapa nälkä ja jano? Näissä konteksteissa vastaavat ongelmat seksuaalisen promiskuiteetin kanssa ovat ylensyönti ja juopottelu. Molemmilla on tuhoisat seuraukset.

Ratkaisevaa on määrä ja laatu.

Pohjimmiltaan kun kuitenkin kaikki em. kolme ovat välttämättömiä elämälle.

Sen kahlitseminen, kammitsoiminen ja nujertaminen on ensimmäinen edellytys ylipäänsä millekään sivilisaatiolle.

Minä en kutsuisi sivilisaatioksi sellaista, jossa nähdään tarpeelliseksi nujertaa ihmisluontoa ja/tai demonisoida siitä jokin osa. Etenkään niitä osia, jotka ovat välttämättömiä elämälle.

Sen sijaan, että sitä tarvitsisi kahlita, sitä pitää kyetä ensin ymmärtämään olomuotoineen, niiden seurauksineen ja sitten sopeuttamaan oma viettiärsykkeistö yhteisiin sääntöihin. Pysyvyys kumpuaa ymmärryksestä.

Uskonnollinen seksuaalimoraali on joidenkin uskontojen osalta epäinhimillisyydessään katastrofaalinen, koska sen sijaan, että yritettäisiin ymmärtää ihmisen viettejä, ne tuomitaan ja ihmistä painostetaan pyytelemään anteeksi jopa ajatuksiaan.

Eipä siis ihme, että joitakin ihmiskunnan moraalittomuuksia esiintyy vain uskontojen kontekstissa - ja joista iso osa liittyy nimenomaan seksuaalisuuteen.

Kiitoksia linkistä, luen kunhan ehdin.

Juho kirjoitti...

IDA:
Lisäys vielä. Käytän välillä huomaamattani mietiskelyä ja meditaatiota synonyymeinä itsetutkiskelulle. Toivottavasti tämä ei aiheuttanut sekaannusta.

Pyhien tekstien mietiskeleminen kuuluu varmasti yhtä lailla kaikkiin uskontoihin, mutta tässä olen puhunut nimenomaan itsetutkiskelusta.

Aava kirjoitti...

Juho:

Mieltäni on lämmittänyt erityisesti eräs Dalain kommentti hänen keskustellessaan Carl Saganin kanssa tieteestä.

Tästä tuli vielä mieleen... onko sinulla sattumoisin yhtään Carl Saganin kirjaa? Olen tässä pohdiskellut, että pitäisiköhän ostaa The Demon-haunted world. Vaikuttaa kovasti mielenkiintoiselta.

IDA kirjoitti...

Juho:

IDA:
Lisäys vielä. Käytän välillä huomaamattani mietiskelyä ja meditaatiota synonyymeinä itsetutkiskelulle. Toivottavasti tämä ei aiheuttanut sekaannusta
.

Vähän hämmensi. En siis tunne buddhalaista meditaatiota, mutta kristillinen meditaatio on perinteisesti juuri tuollaista, että esimerkiksi visioidaan joku kuva Jeesuksen elämästä. Kyseessähän ei kristillisessä mielessä ole kiintyminen mihinkään ulkoiseen, vaan suhde Jumalaan. Tuossa ruusukkorukouksessa siihen meditaatioon on yhdistetty ääneen lausuttu rukoileminen.

Kai buddhalaisuudessakin on jotain nauhoja, helmiä tai muita välineitä tai menetelmiä, jolla rytmitetään ajattelua meditaatiossa?

Juho kirjoitti...

Kai buddhalaisuudessakin on jotain nauhoja, helmiä tai muita välineitä tai menetelmiä, jolla rytmitetään ajattelua meditaatiossa?

Kyllä, on hyvin mahdollista, että buddhalaisetkin käyttävät helminauhoja esim. pyhien tekstien resitoinnissa. Muistaakseni olen nähnytkin niitä jossain dokumentissa. Niitä tuskin kuitenkaan käytetään varsinaisessa itsetutkiskelumeditaatiossa. Buddhalaiset meditointitekniikat ovat variaatioita zen-tyylisestä välittömyyteen pyrkimisestä, jossa mantrat tai nauhat jätetään pois ensiaskelten jälkeen.

IDA kirjoitti...

Juho:

Tuo ruusukko oli ehkä huono esimerkki, koska siinä tavallaan yhdistetään ääneen rukous ja meditaatio ( tai ainakin pyritään ).

Kristillisen rukouksen tavat voidaan jakaa ääneen rukoiluun, joka siis voi olla rukouksen toistamista mielessäkin, meditaatioon ja kontemplaatioon. Tässä on KKK:n kuvaukset
niistä.

Minusta noissa on loppujen lopuksi aika paljon samaa buddhalaisen mietiskelyn kanssa. Toki itse uskot ovat eri.

Ironmistress kirjoitti...

Niin siis minusta on outoa, että selibaatin ajatellaan lähentävän ja lujittavan uskovan suhdetta jumalaan, vaikka Raamatussa kehotetaan lisääntymään (yksiavioisesti) ja täyttämään maa.

Ei ole tietoa, auttaako se lähentämään uskoa Jumalaan, mutta varmuudella se auttaa vapautumaan tästä maailmasta, sillä asiasta on Idässä 2600 vuoden kokemus.

Selibaatti ninittäin kuuluu buddhalaismunkin ja -nunnan valaan.

Ironmistress kirjoitti...

Ironmistress:
Kiitos kommenteista!

Muistutan heti aluksi, että käsittelen theravadaa (Olcottin kirjan pohjalta), ellei toisin mainita. Sen olisin voinut tietysti mainita selvemmin myös tässä jatko-osassa.

1) Olcottin kirjassa ei esitetä erityissääntöjä eläinten tappamisesta ruuaksi. Satutko tietämään onko tulkintasi oikea myös theravadassa?

Theravada on asiassa paljon mahayanaa tiukempi. Heidän tulkintansa on ehdoton pasifismi.

On muistettava, että Thaimaassa theravada on vahvasti synkretisoitunut alkuperäisen pakanallisuuden kanssa, kun mietitään thaiherkkuja... :-/

Mahayanassa vegetarismi on pakollista vain munkeille ja nunnille. Maallikoille se on suotavaa. Tosin Suomen leveysasteilla se on hyvin hankalaa - jos eläisimme 30 astetta etelämpänä, emme kertakaikkiaan tarvitsisi lihaa lainkaan; siitä voi vakuuttua katsomalla lähimmän orientaalikaupan valikoimaa.

Ruukinmatruuna itse on luopunut nisäkkäiden lihan syönnistä, sillä nisäkkäät tiedostavat oman minuutensa ja olemassaolonsa. Vaihtolämpöiset eläimet (kalat, matelijat, sammakkoeläimet, selkärangattomat) eivät. Siksi nyt kesän aikana me itse kalastamme oman kalamme, että kaikki karma koituisi vain meille itsellemme.

Metsästys vain huvin tai urheilun vuoksi ilman syöntitarkoitusta ja catch-and-release -kalastus ovat ehdoton no-no. Se ei ole muuta kuin tarpeetonta tuskan aiheuttamista elolliselle olennolle.

4) Epäilemättä myös kristityt askeetikot harrastavat mietiskelyä. Suurena erona buddhalaisiin on kuitenkin se, että buddhalaisilla kaiken toiminnan päämäärä on tavallaan omaksi itseksi tuleminen, joka löydetään nimenomaan mietiskelyllä. Kristittyjen pelastuksessa mietiskely ei taas ole ratkaisevassa roolissa.

Ei. Mutta loppujen lopuksi lopputulos - valaistuminen ja tästä maailmasta pois pääsy - on meillä kaikilla tavoitteena. Se, päästäänkö siihen zazenin, vipassanyan tai kristillisen meditoinnin kautta, on yhdentekevää.

Ironmistress kirjoitti...

IM tai Juho:

Miten buddhalainen mietiskely olennaisesti eroaa esimerkiksi ruusukkorukouksesta, jossa pyritään keskittyneesti mietiskelemään tiettyjä Jeesuksen elämän tapahtumia samalla, kun toistetaan rukouksia?


Buddhalaisessa meditoinnissa pyritään ensisijaisesti mielen tyhjentämiseen ja kaiken ykseyden tiedostamiseen. Tekniikoita on monia - Juho mainitsi jo zazenin, ja ohessa ruukinmatruunan käyttämä vipassanan lyhyt esittely. Tapoja on monia, mutta pyrkimys on nimenomaan mielen tyhjentäminen, egon kuolettaminen ja ykseyden mieltäminen.

Yksi upeimpia hetkiä meditoida on olla yksin yöllä ruoriväijyssä avomerellä. Kaikki on pimeää, kaikkialla on hiljaista, purjeet yleensä pysyvät säätämättä paikallaan ja vain taivaan tähdet näkyvät. Tällöin voi valita kiintopisteeksi jonkin kirkkan tähden, vaikka Arcturuksen tai Vegan - ja käyttää sitä mielen projektioon.

Kristillinen meditaatio on pitkälti samankaltaista hindulaisen, kuten Krishna-liikkeen, meditaatiosta (samadhi). Mutta mikäpä siinä, olennaista on juurikin tuo vapautuminen tästä maailmasta.

Ironmistress kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Catilina kirjoitti...

Jotenkin en usko, että edes Siddharta (joka muuten mielestäni ei huomannut erästä hyvin oleellista asiaa) olisi painottanut "maailmasta pois pääsyä". Nimenomaan elämä ja maailma ovat elettäviksi tarkoitettuja, kallisarvoisia asioita, joita ei pidä halveksia. Tämä maailma on se mikä meillä on. Harhan vallasta vapautuminen on suotavaa, ei maailmasta vapautuminen.

Juho kirjoitti...

Catilina:
Jotenkin en usko, että edes Siddharta (joka muuten mielestäni ei huomannut erästä hyvin oleellista asiaa) olisi painottanut "maailmasta pois pääsyä". Nimenomaan elämä ja maailma ovat elettäviksi tarkoitettuja,

En osaa lukea Buddhan oppeja aivan tuolla tavalla. Elämän halujen, ja elämänhalun ylipäätään, kuolettaminen kuuluu keskeisenä osana Buddhan opetuksiin. Siksi buddhalaisuus on minusta liian passivoiva, vaikka siihen liittyvä itsetutkiskelu, tietämättömyyden poistaminen ja "luonnollisen totuuden" etsintä hyviä ideoita ovatkin.

Ja kerro nyt ihmeessä mitä oleellista asiaa Buddha ei huomannut.

Catilina kirjoitti...

Niin. Minua hirveästi kiinnostaisi osata lukea Siddhartan opetuksia sillä kielellä, jota hän käytti. Missään tuntemassani nykykielessä ei ole latinan perfektin kaltaista aikamuotoa. Lähimmäksi pääsee venäjän määrätty preteriti.

Siddharta ei tietääkseni huomannut pitää merkittävänä, että juuri joku tietty tapahtumienkulku oli se, joka toteutui, eikä joku muu myriadeista mahdollisista. Vixerunt.

En ole missään törmnnyt toivomukseen elähalun kuolettamisesta, väärien halujen kylläkin l. kohtuuttomien ja mahdottomien, kärsimystä aiheuttavien halujen.

Juho kirjoitti...

Olcottin kirjassa puhutaan sekä "halujen" että "elämänhalun" kuolettamisesta monessa kohdassa. Olisi tietysti kiinnostavaa tietää tarkemmin, mikä on ollut alkuperäinen sana kussakin kohdassa. Englanninkielisissä teksteissä olen nähnyt elämänhalun paikalla ainakin sanan "desire", joka ei kuulosta aivan samalta. Mutta olen tutustunut englanninkielisiin vain vilaukselta.

Kuitenkin suomennos "elämänhalun kuolettaminen" tuntuu olevan hyvin sopusoinnussa Buddhan perusajatuksen kanssa, jonka mukaan kaikki inhimilliset halut ovat kahleita, jotka aiheuttavat elämän (eli jälleensyntymän), ja joista on päästävä eroon.

Tuota koko rakennelmaa ei oikein voi laittaa käännösvirheen piikkiin.

IDA kirjoitti...

Yleisellä tasolla olen perehtynyt buddhalaisuuteen hieman enemmän, kuin noiden tekniikoiden tasolla.

Itse näkisin myös, että noiden halujen kuolettaminen johtaa rikkaampaan ja valppaampaan läsnäoloon elämässä, eivätkä ne sinänsä ole elämän kuolettamista.

Catilina kirjoitti...

Minä luin Ollcottit, Leadbeaterit, Blavatskyt ym ym kaikki jo murkkuiässä, ja jo silloin minusta tuntui, että tyypit ovat lukeneet toistensa kirjoja ja kirjoittaneet niistä lisää kirjoja. Tosin epätäydellisimmästäkin kuvauksesta usein henkii tunnistettavuus, mutta sen havaitsee vasta nyt kun kymmeniä vuosia elettyä elämää on takana. Ilman sitä se ei olisi mahdollista.

En viitannut mahdolliseen käännösvirheeseen, vaan siihen, miten kieli synnyttää ajattelua. Toisella kielellä ajatellaan toisin kuin toisella.

Kabbalaan ei saisi tutustua kuin vasta 40v täytettyään. Joittenkin mielestä tämäkin on varmasti liian vähän, mutta pakostakin iän rajallisuuden vuoksi on tehtävä kompromisseja :)

Minusta ainakaan Dalai Laman olemus ei kerro minkäänlaisesta elämänhaluttomuudesta :)

Juho kirjoitti...

jo silloin minusta tuntui, että tyypit ovat lukeneet toistensa kirjoja ja kirjoittaneet niistä lisää kirjoja.

Melko rohkeasti sanottu miehestä, joka vietti ison osan elämästään intiassa ja silloisessa Ceylonissa, mm. yhdistäen sikäläisiä buddhalaisia suuntauksia ja kirjoittaen oppikirjan, jonka avulla sikäläiset buddhalaiset opettavat buddhalaisuutta.

Minä en näe mitään syytä epäillä hänen ymmärtämystään. Se on tietysti asia erikseen, kuinka itse kukin haluaa tulkita Buddhan opetuksia. Omat tulkinnat on kuitenkin hyvä erottaa siitä buddhalaisuudesta, jota buddhalaiset harjoittavat.

Minusta ainakaan Dalai Laman olemus ei kerro minkäänlaisesta elämänhaluttomuudesta :)

Hyvä huomio. Tämän pistän buddhalaisen meditaation piikkiin. Se elävöittää siitä huolimatta, että ideologisessa horisontissa siintää elämästä irti pääseminen. Väline on siis hyvä, mutta päämäärä huono.

Ironmistress kirjoitti...

TAava kirjoitti:

Minkä takia se olisi sen destruktiivisempaa kuin vaikkapa nälkä ja jano?

Seksin puutteeseen ei kuole, ruoan ja juoman puutteeseen kuolee. Pikemminkin niin, että seksi on verrattavissa riippuvuutta aiheuttaviin tajusteisiin, kuten tupakkaan, huumeisiin ja alkoholiin. Niistä saa nautintoa, niitä voi käyttää (ainakin joitakin) kohtuudella, ne aiheuttavat helposti addiktion ja ne vievät helposti ihmisen tuhoon.

Tässä kontekstissa tarkasteltuna seksuaalisuus on varsin tuhoisa voima - kuin alkoholi.

Mikä sitten tekee seksuaalisuudesta niin tuhoisan? Ensinnäkin se, että se aiheuttaa riippuvuutta - varsinkin henkisellä puolella, ja saa ihmisen laiminlyömään älyllisyytensä - mitä seksuaalisempi ihminen on, sitä matalamielisempi ja eläimellisempi hän myös on. Seksuaalisuus on kääntäen verrannollinen ihmisen henkiseen, älylliseen ja sosiaaliseen ylevyyteen. Toiseksi se, että koska seksuaalisuus on välttämätöntä elämän uusintamista varten, se aiheuttaa hyvin destruktiivisen ja tuhoisan kilpailun ihmisten välillä siitä, kuka saa kiksauttaa ja ketä, ja tämä kilpailu toisaalta kuluttaa yhteiskunnan resursseja että on perheiden perustamisen ja lasten tulevaisuuden kannalta erityisen tuhoisaa. Kolmanneksi mustasukkaisuus. Se on meillä koodattu geeneihimme, halusimme tai emme, sillä mustasukkaisuus parantaa mahdollisuuksiamme viedä omat geenimme eteenpäin ja estää muita lisääntymästä meidän kustannuksellamme. Mustasukkaisuus on erityisen tuhoisa voima - ja johtaa helposti väkivaltaan ja henkirikoksiin.

Yhteiskunta, jossa seksuaalisuudelle ei panna rajoja ja sitä panna kuriin, vajoaa nopeasti primitiivisen heimoyhteiskunnan tasolle.

Minä en kutsuisi sivilisaatioksi sellaista, jossa nähdään tarpeelliseksi nujertaa ihmisluontoa ja/tai demonisoida siitä jokin osa.

Sitten lienee parasta muuttaa jonnekin viidakkoon jonkin alkuasukasheimon joukkoon. Sivilisaatio voi kehittyä vasta kun nuo ihmisluonnon alhaisimmat vietit ja vaistot pannaan kuriin.

Sen sijaan, että sitä tarvitsisi kahlita, sitä pitää kyetä ensin ymmärtämään olomuotoineen, niiden seurauksineen ja sitten sopeuttamaan oma viettiärsykkeistö yhteisiin sääntöihin. Pysyvyys kumpuaa ymmärryksestä.

Juuri tuo on sen kahlitsemista - viettiärsykkeistön sopeuttaminen yhteisiin sääntöihin.

Juutalaisilla on äärimmäisen raju ratkaisu tähän - ympärileikkaus. Sen tehtävä on tärvellä miehen seksuaalisuus täysin niin, että mies suuntaa energiansa muualle kuin seksiin ja naisten jahtaamiseen. Ympärileikkaus tuhoaa miehen kyvyn nauttia seksistä lähes kokonaan - hänelle se on sen jälkeen enää pelkkä fyysinen toimitus. Tämän totesi jo Rambam (Mooses Maimonides) 1100-luvulla.

Uskonnollinen seksuaalimoraali on joidenkin uskontojen osalta epäinhimillisyydessään katastrofaalinen, koska sen sijaan, että yritettäisiin ymmärtää ihmisen viettejä, ne tuomitaan ja ihmistä painostetaan pyytelemään anteeksi jopa ajatuksiaan.

Mutta se toimii. Vain lopputuloksella on merkitystä.

Juho kirjoitti...

Ironmistress:
Seksuaalisuus on kääntäen verrannollinen ihmisen henkiseen, älylliseen ja sosiaaliseen ylevyyteen.

Mitä on henkinen, älyllinen ja sosiaalinen ylevyys? Heititkö tuon väitteen ihan lonkalta vai onko sille jotain todellisia perusteita?

Oletko muuten tutustunut taolaiseen seksuaalisuuteen?

Aava kirjoitti...

IM:

Pikemminkin niin, että seksi on verrattavissa riippuvuutta aiheuttaviin tajusteisiin, kuten tupakkaan, huumeisiin ja alkoholiin... saa nautintoa ... aiheuttavat helposti addiktion ja ne vievät helposti ihmisen tuhoon.

Luettuani kommenttisi epäilen, että tässä vallitsee nyt jonkinlaisia semanttisia näkemyseroja sanojen merkityssisällöistä. Minulle esimerkiksi vietin nujertaminen vaikuttaa jo lähes väkivaltaiselta ja pakonomaiselta suhtautumiselta siihen.

Sen takia pidän sanaa hallinta tarkoituksenmukaisempana, sillä mielestäni viettiä ei tarvitse _nujertaa_ voidakseen hallita sitä - ajatellen nyt siis sitä, miten itse määrittelen ko. termit.

Kaikista pahin skenaario nimittäin olisi se, että jostakin ihmisluonnon osasta, etenkin viettiluontoisesta sellaisesta, kehittyisi pakkomielle. Riski, että näin käy, kasvaa sitä mukaa, mitä voimakkaammin ympäristö kyseiseen asiaan suhtautuu. Tämä vaatii tasapainoilua liiallisen sallivuuden ja turhan tiukan tuomitsevuuden välillä, eikä se tokikaan ole aina kovin helppoa ja yksiselitteistä.

Mitä vielä tulee seksuaalisuuteen, niin sinänsä ihan käypää rinnastaa se muihin addiktoiviin aineisiin, mutta toisaalta, tupakka, huumeet ja alkoholi eivät ole ihmiselle tapoja välittää toisesta ihmisestä; seksi ja seksuaalisuus kun puolestaan kytkeytyy tunnesiteisiin ja ihmissuhteisiin varsin voimakkaasti.

Tässä kontekstissa tarkasteltuna seksuaalisuus on varsin tuhoisa voima - kuin alkoholi.

No juu, tässä addiktiokontekstissa. Mutta minusta se on sellaisenaan turhan ohut näkökulma seksuaalisuuteen. Päihteiden käyttö ei ole kulminoitunut fyysiseen kosketukseen millään tavoin. Seksuaalisuuteen taas liittyy myös tällainen vaaraton, pelkästään jo koskettamisen välittämä terapeuttinen elementti osana sitä. Ja osana vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa.

Seksuaalisuus on kääntäen verrannollinen ihmisen henkiseen, älylliseen ja sosiaaliseen ylevyyteen.

Mitä on älyllinen ylevyys? Miten äly tässä määritellään?

Toiseksi se, että koska seksuaalisuus on välttämätöntä elämän uusintamista varten, se aiheuttaa hyvin destruktiivisen ja tuhoisan kilpailun ihmisten välillä ... ja tämä kilpailu toisaalta kuluttaa yhteiskunnan resursseja ... lasten tulevaisuuden kannalta erityisen tuhoisaa.

Näin varmasti, mikäli kyseistä viettiään ei hallitse.

Mielestäni tässä näyttäisi nyt olevan turhan paljon painotettu seksuaalisuuden sitä päätä, jossa se nimenomaan on hallitsematon voimavara ihmisessä, mikä - hallitsemattomuutensa takia - kääntyy tuhoisaksi voimaksi. Sen perusteella, että jotkut eivät hallitse seksuaalisuuttaan, ei minusta voi eikä kannata tahrata koko viettiä tuhoisaksi voimaksi, vaan sen sijaan koettaa löytää syitä sille, miksi joillekuille heidän seksuaalisuutensa on ongelmallinen voima.

Aava kirjoitti...

Jatkoa IM:lle:

Heitän muutamia potentiaalisia syitä:
* yhteydenpidon helppous internetin deittisivustojen ja kännyköiden myötä, * runsastunut alkoholin käyttö sekä miehillä mutta etenkin naisilla (muistaakseni naisilla myös tupakointi on viime vuosikymmeninä yleistynyt; mitä lie "emansipaatiota" agraariyhteiskunnan ajoista),
* ihmisten keskittyminen enenevässä määrin isoihin kaupunkeihin/kasvukeskuksiin, joissa on paljon ihmisiä -> runsas seksuaalinen ärsykkeistö -> paljon kumppaniehdokkaita -> vaikeampi valita
* lääketieteen kehitys seksologian osalta, mikä ennen oli voimakkaasti uskomus- ja uskontopohjaista puritaanisuutta ihannoivaa vailla varsinaista totuudellista havaintopohjaa (eli tyyliin homous on sairaus ja masturbointi aiheuttaa kivessyöpää).

Kolmanneksi mustasukkaisuus. Se on meillä koodattu geeneihimme, halusimme tai emme, sillä mustasukkaisuus parantaa mahdollisuuksiamme viedä omat geenimme eteenpäin ja estää muita lisääntymästä meidän kustannuksellamme. Mustasukkaisuus on erityisen tuhoisa voima - ja johtaa helposti väkivaltaan ja henkirikoksiin.

Tässäkään en vetäisi mutkia näin suoraksi. Mustasukkaisuudessa on potentiaalia tuohon, muttei automaatiota.

Sen enempää seksuaalisuus kuin mustasukkaisuuskaan ei ole mikään 100% kohtalo, jonka puitteissa ei voisi opetella ajattelemaan ja käyttäytymään vähemmän dramaattisesti ja tarkoituksenmukaisemmin kuin tavalla, joka tekee siitä välttämättä tuhoisan. Se, että ihmisellä on alitajunta, tai tietyn koodin omaava geenistö, ei tarkoita sitä, että ihminen on täysin niiden orja.

Geeneissä kun on myös korjausmekanismeja mutaatioita varten, niin miksei niitä löytyisi myös käytöstasolta (tietoisuudesta), joka on noiden samaisten solujen toiminnan yhteistulosta suuremmassa mittakaavassa?

Mustasukkaisuus on inhimillistä (mikä varmaan selittyy sen geneettisellä taustalla kuin myös ihmisen emootionaalisella sidostuvuudella), sillä on myös osoitus kiintymystunteista ja pelosta menettää.
Mustasukkaisuuden puute kun taas tuntuu helposti oireena välinpitämättömyydestä, mikä sekään ei ole erityisen tarkoituksenmukainen kokemus parisuhteessa.

Juuri tuo on sen kahlitsemista - viettiärsykkeistön sopeuttaminen yhteisiin sääntöihin.

Ok, määrittelemme käyttämämme termit tosiaan sitten eri tavoin.

Juutalaisilla on äärimmäisen raju ratkaisu tähän - ympärileikkaus. ... Ympärileikkaus tuhoaa miehen kyvyn nauttia seksistä lähes kokonaan

Minun mielestä tämä juutalaisten on hyvin kapeakatseinen näkemys ensinnäkin seksuaalisuuteen ja toisekseen ihmisen kykyyn hallita sitä. Toisaalta, kyseinen käytäntö on muutama tuhat vuotta vanha, joten ihmekös tuo.

Nyt kuitenkin tiedetään vähän paremmin. Ihminen kun nimittäin hyötyy siitä, ettei pullahda sosiaalisten kontaktien ja yhteisön ulkopuolelle. Etenkin kun nimenomaan seksuaalisesta syystä yhteisöstä syrjähtäminen on jo niin vahva leima ihmiselle, niin näkisin näissä motivaattoreita ihmiselle sopeutua yhteisiin sääntöihin. Mutta tietysti, ellei ymmärrä sääntöjä, tuskin silloin näkee asiakseen sopeutuakaan niihin.

Minusta on moraalitonta tehdä pysyviä toimenpiteitä sellaisen ihmisen puolesta, kuka ei ole saanut mahdollisuutta osoittaa, miten hyvin ja rakentavasti hallitsisi seksuaalisuuttaan ilman tätä "väliintuloa" tai sitä, mitä ymmärtää uskonnostaan.

Mutta se toimii. Vain lopputuloksella on merkitystä.

Millä aikajänteellä päätetään, mikä on se lopputulos? Joku saattaa esim. sietää 4 vuotta selibaattia, mutta 6 vuoden jälkeen seksistä on alkanut kehittyä jo pakkomielle.

Aava kirjoitti...

Olen muuten huomannut joissain keskusteluissa sellaisen suht mielenkiintoisen ilmiön, että jotkut kirjoittajat, jotka saattavat käytännössä omata arvomaailmassaan kykyä tai taipumusta ajatella asioita tilannekohtaisesti tai relativistisesti, nähden kolikosta sen molempia puolia, kuitenkin jostain syystä ilmaisevat mielipiteensä vain toisen reunan kautta.

Käytän taannoisen IM:n kommentin antia esimerkkinä: seksuaalisuus/mustasukkaisuus vie helposti tuhoon.

En lähde nyt spekuloimaan sitä, mitä kaikkea rakentavaa ja hedelmällistä seksuaalisuus/mustasukkaisuus IM:n mielestä mahdollisesti voi saada aikaiseksi, etenkään kun IM ei tullut maininneeksi oikein mitään niistä seksuaalisuuden hyvistä hedelmistä.

Pointtini on siis se, että jos omaa labiliteettia mielipiteissään ja näkee kolikossa toistakin puolta, miksi tyytyä toteamaan ja kuvailemaan vain toista puolta?

Tällöinhän lukijan on aika mahdotonta tietää, näkeekö sellainen kirjoittaja asiassa vain sen puolen, jota kuvailee (tässä esim. vaarat ja riskit tuhoisuuteen), vaiko ne molemmat kaksi puolta, jättäen jostain syystä vain mainitsematta siitä toisesta.

Tässä keskustelussa minulle on jäänyt avoimeksi, millä oikeutuksella/perusteella seksuaalisuuden haitat ja riskit ovat niin paljon sen hyötyjä suurempia, että kommentointi kannattaisi keskittää seksuaalisuuden potentiaalisiin vaaroihin.

Toivottavasti tätä kommenttia ei nyt kärjistetä tarkoittamaan sitä, että mielipiteitä vaihtaessa pitäisi sanoa aina suunnilleen kaikki, mitä asiasta ajattelee. Tarkoitan, että perspektiivit kuitenkin, joista asioita kykenee katsomaan, olisi rakentavaa (ja rehellistäkin) mainita tavalla tai toisella.

Henkilökohtaisesti en vaan ymmärrä sellaisia kirjoittajia, jotka näkevät esim. seksuaalisuudessa myös hedelmällisiä ominaisuuksia, mutta tyytyvät toteamaan siitä vain ne vaarat, jotka helposti johtavat tuhoon.

Vähän sama ilmiö vaivaa usein ateismi-uskonto -keskusteluita. Uskovat haluaisivat keskustella uskontonsa ansioista, ateistit taas niistä rapauttavista ilmiöistä, joihin uskonto tarjoaa polun.

Fiksuimmat näkemäni ateistit tiivistävät uskontojenvastaiset argumenttinsa toivomukseen, jossa uskovat pitäisivät uskonsa omana tietonaan. Fiksuimmat näkemäni uskovat pitävät uskonsa omana tietonaan. Tämä tietysti tyrehdyttäisi keskustelut olemattomiin, mutta toisaalta, siihen päätepisteeseenhän nuo väittelyt ovat näyttäneet joka tapauksessa ennenpitkää päätynvän.

Jumalanpilkkalaki, yksipuolinen uskonnonopetus jo varhaisilta koululuokilta alkaen ja valtion sekä uskonnon fuusio ovat olleet ehkä niitä pahimpia oireita uskovien solipsismista sekä siitä, kun uskova ei voi pitää uskoaan omana tietonaan.

Anonyymi kirjoitti...

Yhteiskunnallisesti seksuaalisuus on määrällisesti välttämätön, jopa välttämättömämpi kuin ruoka. Jos jokainen sivistynyt valtio kieltäisi seksuaalisuuden, ei tulisi seuraavaa sukupolvea jossa olisi sivistyneet vanhemmat.

Siksi kai niitä munkkeja ja nunniakin on niin vähän. (Tosin mies on vähemmän ratkaiseva tässä : Yksi mies voi kyntää monta naista, mutta yksi nainen ei tuota "määräänsä enempää" kakaroita.)

Kannattaa ehkä hieman lukaista Päiviö Latvusta. Hänen mukaansa positiivinen suhtautuminen naisiin ja seksuaalisuuteen on yksi tärkeä elementti menestyvässä yhteiskunnassa, joka tuottaa tiedettä. Tässä hän on mielestäni varsin oikeassa. Teologisen korrektiuden kohdalla hän yrittää selittää muuttuvan vakiolla. (Kristinusko oli vallassa pitkään ennen ja jälkeen tieteellisen vallankumouksen. Mutta tieteentekijät tuppaa tilastojen mukaan olemaan enemmän deistejä ja ateisteja kuin kristittyjä.)