maanantai 27. kesäkuuta 2011

Ruotsin kirkko porskuttaa

75 prosenttia Ruotsin evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä ei usko Jeesukseen. 15 prosenttia kertoo olevansa ateisteja. Arvio perustuu viime vuonna tehtyyn kyselyyn, johon osallistui 10 000 kirkon jäsentä.

Tulos pistää hymyilyttämään. Samalla alkoi vähän mietytyttää miltä nuo luvut näyttävät Suomen ev.lut. kirkon kohdalla.

---
Lähde: Ice News

Päivän miete

Miten mätä ja teennäinen on se, joka sanoo: "Olen päättänyt olla sinua kohtaan suora." Mitä sinä oikein teet, hyvä ihminen? Ei tällaista kuulu ilmoittaa etukäteen, se käy ilmi muutenkin; sen täytyy olla kirjoitettuna kasvoille, sen täytyy kaikua heti paikalla äänessä, näkyä heti paikalla silmissä, niinkuin rakastettu heti paikalla lukee kaiken rakastajiensa katseesta. Suorapuheisen ja hyvän tulee lyhyesti sanottuna olla samanlainen kuin pukinhajuinen mies, niin että ohitse kulkeva huomaa sen heti lähestyessään, halusi tai ei. Suorapuheisuuden teeskentely on partaveitsi. Ei ole mitään häpeällisempää kuin suden ystävyys; karta sitä yli kaiken. Suorapuheisella ja hyväntahtoisella on kaikki tämä silmissään, eikä se jää huomaamatta.
- Marcus Aurelius

Yhteiskunnallisten perusasioiden tajuamistesti

Törmäsinpä juuri (Jaskan mainion blogin kautta) Scott Adamsin heittämään ajatukseen tyhmyysverosta. Ajatuksena on mitata yhteiskunnallisten perusasioiden tajuamista ja antaa hieman keppiä niille, jotka eivät viitsi itseään sivistää.

Minusta ajatus on kaikessa yksinkertaisuudessaan mainio ja jopa käytännössä toteuttamiskelpoinen, mutta kuten Jaskakin analysoi, käänteinen vero eli fiksuusvero taitaisi olla se, joka nykyään menisi todennäköisemmin läpi. Tyhmyysveroa ei siis nähtäisi hyvän asian kannustimena, vaan nurinkurisesti heikompiosaisten sortamisena.

("Pällitestin" lisäporkkanaksi voitaisiin äänioikeus asettaa riippuvaiseksi testin tuloksesta. Testin perusteella olisi helppo evätä äänioikeus niiltä, joilla ei ole minkäänlaista hajua yhteiskunnan perusasioista. Lisäksi äänestysikärajaa voitaisiin mielestäni nostaa ainakin 24:ään.)

lauantai 28. toukokuuta 2011

Helmeilevä pala Marxia

"Uskonnollinen ahdistus on samalla sekä ilmaus todellisesta ahdingosta että protesti todellista ahdinkoa vastaan. Uskonto on sorretun olennon huokaus, sydämettömän maailman sydän, aivan kuten se on hengettömän tilanteen henki. Se on kansan oopiumia.

Kansan onni vaatii hävittämään uskonnon kansan kuviteltuna onnena. Vaatimus luopua kansan oloja koskevista harhakuvitelmista tarkoittaa vaatimusta luopua sellaisesta tilasta, joka tarvitsee harhakuvitelmia. Siksi uskonnon kritiikki on alkio kritiikkiin murheen laaksosta, jota uskonto sädekehänä ympäröi. Kritiikki on poiminut kuvitellut kukat kahleista, ei siksi, että ihminen kantaisi kahleita ilman mitään kuvitelmia, vaan siksi, että hän karistaisi kahleet ja poimisi elävän kukan."

torstai 26. toukokuuta 2011

"In God we trust"

Kymmenisen vuotta sitten jenkit tappoivat, omalla maallaan, 6000 suht satunnaista omaa kansalaistaan, joista suurin osa oli siviilejä, oikeuttaakseen valtavan sotakoneistonsa ylläpidon sekä mittavat sotaoperaatiot ulkomailla. En ole vieläkään kunnolla sisäistänyt tätä uhrausta. Se tapahtui ns. länsimaisessa sivistysvaltiossa, joka vieläpä hehkuttaa olevansa vapauden ja kristillisen moraalin emämaa.

No, kieltämättä tuo massamurha ilmentää mitä suurinta vapautta, mutta moraalisesti teko on todella ahdistava.

Minun on vaikea kuvitella sitä ahdinkoa, jossa (valistuneet) amerikkalaiset ovat noiden tapahtumien johdosta joutuneet elämään. Olen yrittänyt kuvitella miltä minusta tuntuisi, jos Suomen ylin johto järjestäisi valehyökkäyksen, jossa tapettaisiin, Suomen kamaralla, tuhansia suomalaisia siviilejä. Oloani tuskin helpottaisi tippaakaan jos siviilien surmaamisen motiivina olisi Suomen ulkopoliittisten ja taloudellisten intressien ajaminen.

En todellakaan tiedä mitä tuntisin tuossa tilanteessa ja mitä tekisin. Luultavasti minusta tuntuisi hyvin kokonaisvaltaisesti helvetin pahalta ja muuttaisin maasta.

Parasta, mitä jenkit voisivat tälle kipeälle asialle tehdä olisi käsitellä sitä rehellisesti julkisuudessa. En kuitenkaan pidättele hengitystäni sitä odotellessa.

---

Asiaa käsitellään kuivahkosti mutta perusteellisesti tällä videolla.

Hieman raflaavampi video löytyy täältä.

Jos kärsit keskittymisvaikeuksista, niin voit vilkaista tämän videosarjan.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Päivän miete

"Kali-yugasta, joka kestää 432 000 vuotta, on nyt kulunut 5 000 vuotta. Tätä aikakautta edelsivät Dvapara-yuga (800 000 vuotta) ja Treta-yuga (1 200 000 vuotta). Manu* puhui siis noin 2 005 000 vuotta sitten Bhagavad-Gitan** oppilaalleen ja pojalleen Maharaja Iksvakulle, tämän maa-planeetan kuninkaalle. Nykyisen Manun aikakauden kestoksi on arvioitu noin 305 300 000 vuotta, joista on nyt kulunut 120 400 000. Kun tiedetään, että Herra*** puhui Gitan oppilaalleen auringonjumala Vivasvanille ennen Manun syntymää, voidaan arvioida karkeasti, että Gita puhuttiin ainakin 120 400 000 vuotta sitten. Ihmiskunnassa Gita on ollut noin kaksi miljoonaa vuotta. Herra puhui sen uudelleen Arjunalle viitisentuhatta vuotta sitten. Tämä on karkea arvio Bhagavad-Gitan historiasta Gitan itsensä ja sen puhujan, Herra Sri Krishnan, lausunnon mukaan. Gita puhuttiin auringonjumala Vivasvanille, sillä hänkin oli ksatriya, ja kaikkien auringonjumalasta polveutuvien ksatriyoiden eli surya-vamsa -ksatriyoiden isä. Koska Bhagavad-Gita on Jumalan Ylimmän Persoonallisuuden puhumana Veedojen veroinen, sen sisältämä tieto on transsendentaalista (apauruseya), yli-inhimillistä. Koska Veedojen ohjeet hyväksytään sellaisinaan, ilman ihmisen tulkintaa, myös Gita on hyväksyttävä ilman maailmallisia tulkintoja. Maailmalliset kiistelijät esittäkööt vain omia teorioitaan Gitasta, mutta silloin ei ole kyseessä Bhagavad-Gita kuten se on."

- Hänen Jumalainen Armonsa A.C. Bhaktivedanta Swami, Krishna-liikkeen perustaja



---

*Manu on veda-kirjallisuuden mukaan ihmiskunnan isä.

**Bhagavad-gita on uushindulaisen Krishna-liikkeen tärkein pyhä teksti. Se on osa muinaista intialaista eeposta Mahabharataa.

***Herralla tarkoitetaan tässä Krishnaa, eli Jumalan Ylintä Persoonallisuutta, alkusyytä, ylintä jumalaa, tai kuten Swami asian muotoili: "kaikkien aistien ja lehmien ilon lähdettä".

PS. Juutalaisten on aivan turha elvistellä tekstiensä vanhuudella. Muutama tuhat vuotta on näissä ympyröissä kuin pieru Saharassa.

maanantai 27. joulukuuta 2010

Bioperspektiiviä

Viime vuonna kirjoitettu Life Ascending tarjoaa moniin suuriin kysymyksiin varsin kutkuttavia vastauksia.

Miten elämä syntyi?
Miten elämä kehittyi RNA-tasolta eteenpäin?
Miten kehittyivät seksuaalinen lisääntyminen, liike ja silmä?
Mitä on tietoisuus?
Miksi kuoleminen on tärkeää?

Evoluution suuret ja pienet palat loksahtelevat nykytiedon valossa niin hienosti paikalleen, että ihan itkettää. Ja pienen itkun jälkeen katsoo taas maailmaakin hieman eri silmin.