tiistai 24. marraskuuta 2009

Tärkeä kirja

Osmo Tammisalo poimi blogiinsa muutaman hyvän lainauksen yhdestä historian tärkeimmistä kirjoista.

”Mikään ei ole helpompaa kuin sanoin myöntää olemassaolon taistelu todeksi, eikä mikään vaikeampaa kuin pitää se jatkuvasti mielessä.”

”Ennen kaikkea olennaista on yksilön kyky jättää jälkeläisiä, ei niinkään yksilön oma elämä.”

"Ihmisen mieli ei ymmärrä sadan miljoonan vuoden täyttä merkitystä eikä käsitä monien pienten muutosten kasaantumista miltei äärettömän monien sukupolvien aikana.”

”Tällä teoksella voi ehkä vaikuttaa joihinkin luonnontutkijoihin, joilla on joustava mieli ja jotka ovat jo alkaneet epäillä lajien muuttumattomuutta."

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Yöllisiä mietteitä totuudesta ja uskonnosta

Totuus on huono termi ja aiheuttaa paljon riitelyä, sillä sen merkitys riippuu ihmisestä.

Uskonnollisuuteen taipuvaiselle ihmiselle totuus on jotain pysyvää, ikuista, pyhää ja/tai ylhäältä annettua, johon ihmisellä ei ole puuttumista.

Uskonnottomuuteen (tai käytännöllisyyteen, tieteellisyyteen) taipuvaiselle totuus tarkoittaa selitysvoimaisinta selitystä, eli sitä selitystä, joka parhaiten yhdistää suurimman määrän havaintoja.

Uskonnolliselle ihmiselle "tieteellinen totuus" on kirosana, sillä se yrittää ladata totuudelle uuden merkityksen sekä määritelmällisesti että sisällöllisesti. Tietysti samasta syystä myös uskonnollinen "Totuus" on kirosana uskonnottomalle.

Hommaa sekoittaa lisäksi se, että osa tiedemiehistä määrittelee totuuden uskonnollisella tavalla ja sanoo tieteellistä totuutta teoriaksi tai (agnostisimmassa tapauksessa) hypoteesiksi. Ajatuksena lienee se, että kaikessa tiedossa sisäänrakennettuna oleva epävarmuus on tuotava jatkuvasti julki ja sana "totuus" on jätettävä satukirjoihin.

Selitysvoimaisinta selitystä tekisi kovasti mieli sanoa hyödyllisimmäksi, mutta sitä se ei kaikissa yhteyksissä ole. Saattaa nimittäin olla yhteiskunnallisesti fiksua tukea selitysvoimaltaan huonoja (uskonnollisia) selityksiä. Kansan tyhmempi puolisko on (kroonisesti) vaikeuksissa kulloistenkin selitysvoimaisimpien selitysten kanssa, sillä ne ovat fiksumman puoliskon löytämiä ja siksi aina hieman työläitä sisäistää.

Uskonnollisen, helposti sulavan sekundatiedon tukemisessa on kuitenkin vaarana se, että päättäjätkin saattavat alkaa tehdä päätöksiään sen pohjalta, mikä ei tietenkään ole toivottavaa. Tätä maailmankuvallista kahtiajakoa (luokkajakoa) olisi siis jotenkin pidettävä yllä, mutta sen sujuva toteuttaminen lienee haastavaa, ainakin jos pyritään läpinäkyvyyteen.

Pitäisikö siis luopua läpinäkyvyydestä tai kahtiajaosta?

torstai 19. marraskuuta 2009

Ilmastolottoa lehmillä

Karjankasvatuksen arvellaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Tätä ennustetta on syytä hieman märehtiä, sillä sen seuraamukset pistävät ilmaston uuteen uskoon, eli ns. mukkelis makkelis.

Olen ilmastoskeptikkojen kanssa samaa mieltä siitä, ettemme tunnu tietävän onko aiheuttamamme ilmaston muuttuminen lopulta pahasta. Mutta sitä en kertakaikkiaan ymmärrä, miksi ottaisimme riskin ja katsoisimme mitä tästä sokeasta sähellyksestä seuraa. Viimeiset muutama tuhat vuotta on ollut ilmastollisesti poikkeuksellisen tasaista, ennustettavuus on ollut hyvä ja vilja on kasvanut (suht) luotettavasti vuodesta toiseen. Tämä on ollut ihmisen kulttuurillisen kehityksen kannalta oikein mukavaa. Historia on myös opettanut kuinka suuria yhteiskunnallisia seurauksia äkilliset paikalliset ilmastomuutokset voivat aiheuttaa. Minusta tämän asiantilan kanssa ei siksi ole mitään syytä leikkiä.

Palataanpa siis takaisin naudanlihaan ja sen tuotannon kaksinkertaistumiseen.

Tällä hetkellä nautakarja tuottaa puolet kaikista maailman metaanipäästöistä, ja metaani on 30 kertaa tehokkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.

Lehmät päästävät ilmakehään 65% kaikesta ihmistoiminnan tuottamasta typpioksiduulista. Typpioksiduuli on 300 kertaa hiilidioksidia tehokkaampi kasvihuonekaasu.

Kaikenkaikkiaan karjankasvatuksen osuus kasvihuonekaasupäästöistä on suurempi kuin koko maailman liikennepäästöjen.

Kaasujen lisäksi karjankasvatuksen vaikutukset vesistöille ja eroosiolle ovat vähintään yhtä surullista luettavaa. Kolmannes maailman viljelykelpoisesta maasta käytetään lehmien rehuntuotantoon ja suht isot tilkut sademetsää raivataan joka vuosi laidunmaaksi.

Vielä 1800-luvulla lehmänlanta oli haluttua lannoitetta pelloille, mutta nykyään ei oikein tiedetä mitä kaikella paskalla tehtäisiin. Jonkinasteisesta lantalogistiikasta huolimatta Itämereen päätyy aivan liikaa ravinteita.

Yhden naudanlihakilon tuottamiseen tarvitaan 11 kertaa enemmän luonnonvaroja kuin kiloon ruisleipää.

Nyt siis huomio kaikki ilmastolottoajat: painakaa citymaasturin kaasupoljin lattiaan ja kurvatkaa Mäkkärin kautta kotiin.

---
lähde: Pertti Rannan kirjoitus Aamulehdessä 13.11. sivulla 2.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Vallankäytön 48 lakia

Jo parille kymmenelle kielelle käännetty Robert Greenen The 48 Laws of Power käännettiin tänä vuonna suomeksi, ja yllätyksekseni löysin sen kirjaston hyllystä lojumasta, joten poimin mukaan. Ei ihme, että kirjaa on käännetty ahkerasti, sillä se vaikuttaa oikein kiinnostavalta. Suomennoksen nimi on Valta.

"Nykyihminen kohtaa saman paradoksin kuin menneisyyden hovimies. Kaiken tulee näyttä sivistyneeltä, kunnolliselta, demokraattiselta ja reilulta. Mutta jos sääntöjä noudattaa liian tarkasti ja kirjaimellisesti, joutuu fiksumpien murskaamaksi. ...

Joistain ihmisistä ajatus epäsuorien valtapelien tietoisesta pelaamisesta tuntuu pahalta ja itsekkäältä menneisyyden jäänteeltä. He uskovat voivansa jättäytyä pelin ulkopuolelle ja käyttäytyä kuin eivät vallasta välittäisi. Näitä ihmisiä täytyy varoa, sillä vaikka he ilmaisevat mielipiteensä suoraan, he ovat usein kaikkein taitavimpia vastapelureita. ...

Toinen valtapeleistä kieltäytyvinään olevien strategia on tasa-arvon vaatiminen jokaisella elämänalueella: jokaista täytyy kohdella samalla tavalla riippumatta hänen asemastaan ja kyvyistään. Mutta jos yrittää kohdella kaikkia tasa-arvoisesti ja reilusti välttääkseen vallankäytön tahran, ongelmaksi muodostuu se, että toiset tekevät asiat paremmin kuin toiset. Jos kohtelet kaikkia samalla tavalla etkä huomioi heidän eroavaisuuksiaan, kohotat taitamattomat korkealle ja tukahdutat osaavat. Monet, jotka toimivat näin, käyttävät toisenlaista valtaa: he asettavat ihmiset itse määrittelemäänsä uuteen järjestykseen. ...

Ne, jotka väittävät elävänsä valtapelien ulkopuolella saattavat vaikuttaa naiiveilta, mikä suojaa heitä vallantavoittelusyytteiltä. Naiiviuden vaikutelma voi kuitenkin olla tehokas harhautus. Sitä paitsi aitoon naiiviuteen liittyy vallankäyttöä. Lapset saattavat olla naiiveja monella tavalla, mutta he pyrkivät usein kuin luonnostaan hallitsemaan lähimmäisiään. Lapset kärsivät vallanpuutteesta aikuisten maailmassa, ja he käyttävät kaikkia käsillä olevia keinoja saadakseen tahtonsa läpi. Viattomatkin pelaavat valtapelejä, ja he ovat usein kauhistuttavan tehokkaita pelaajia, koska he eivät epäröi eivätkä tuhlaa aikaansa tuumailuun
."


Kuten valistunut lukija saattaa huomata, esipuhe on oikein mukavan Machiavelli- ja Nietzsche -henkinen, ja itse asiassa sisältää lainaukset molemmilta. Ei siis ehkä ihan sieltä turhimmasta päästä tämä Robert, noin niinkun ylipäätään miehenä.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Miehen totuus

"Toimeentulon saadessa ratkaisunsa kysymys totuudesta pelkistyy muotoon: Miehen totuus on Nainen".
- Nietzsche

Musiikkia II

Flunssa iski minuunkin. Siitä hyvästä vähän lisää musiikkia.

Various artists - Fame
Mikä ääni. Hieno uusintaversio, joka mielestäni pesee mennen tullen vanhan Irene Caran alkuperäisen.

Stig Dogg - Häsleri
Punavuoren R-Kelly.

Juice - Öljyshake
Öljypirtelö.

Monkey Mafia - Make Jah Music
Läskiä neekeribiittiä.

Blur - Song 2 (remix)
Rento, mutta ryhdikäs DJ-remix.

Pirkka-Pekka Petelius - Muistan sua Elaine
Esitys ei ole ehkä teknisesti virheetön, mutta oikein mukava ja lämminhenkinen.

Maailma ilman meitä

Tampereen yliopiston tiedotuslehti Aikalainen esitteli viimeisessä numerossaan kiinnostavan kirjan, joka on kuulemma valittu Time-lehden toimesta oikein vuoden 2007 tietokirjaksi. Tämä lämmitti mieltä, sillä kirjassa otetaan kärkevästi kantaa mm. ylikansoitukseen. Aikalaisen kirjaesittely kertoo seuraavaa:

Toipuisiko maapallo? Kyllä, vaikka joiltain osin se kestäisi niin kauan, että se ylittää käsityskykymme.

Esimerkiksi muovit alkaisivat hajota todennäköisesti aikaisintaan 100000 vuoden päästä. Suurin osa muovista päätyy mereen. Tyynellämerellä kieppuu nykyään Afrikan mantereen kokoinen jätepyörre, joka sisältää enimmäkseen muovia. ...

Kiinnostavaa kyllä Weisman uskaltaa kajota myös siihen kysymykseen, joka viime vuosien hiilijalanjälkien mittailun, tiiviin yhteiskuntarakenteen ja muiden ekotekojen lomassa on lähes sivuutettu: väestönkasvuun.

Jos väestönkasvu jatkuu nykyennusteen mukaan , maapallon väkiluku kasvaa 9 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Laskelma perustuu siihen, että synnytysten määrä hedelmöittymiskykyistä naista kohden laskisi nykyisestä 2,6:sta 2:een.

9 miljardia ihmistä maapalloa kuluttamassa on yksinkertaisesti liikaa. Se on liikaa myös ihmisarvoiselle elämälle.

Sen sijaan jos jokainen synnytysikäinen nainen saisi tästä lähtien vain yhden lapsen, ihmisiä olisi vuonna 2050 miljardi vähemmän kuin nykyään. Vuonna 2100, vajaan sadan vuoden päästä, meitä olisi 1,6 miljardia. Sillä väestömäärällä ihmisen toiminnan olisi mahdollista pysyä nykyistä paljon paremmin hallinnassa
.


Yllä mainittu yksi lapsi per synnyttäjä on tietysti keskiarvo. Olisi silkkaa natsismia pakottaa kaikki geneettisesti persjalkaiset tekemään se pakollinen muksu.

;)

perjantai 6. marraskuuta 2009

Miehestä ja naisesta, osa III

Seuraavat yksinkertaiset havainnot selittävät todella paljon miehen ja naisen luonteesta, pariutumiskäyttäytymisestä ja siitä, miksi miehet ovat edelleen yliedustettuina yhteiskuntien ja organisaatioiden johtoportaissa sekä samaan aikaan myös putoajissa. (Putoajat jäävät feministeiltä usein huomiotta, millä mahdollisesti halutaan estää tasapainoisen kokonaiskuvan muodostumista, ehkäpä alitajuisesti.)


Recent research using DNA analysis answered this question about two years ago. Today’s human population is descended from twice as many women as men.

I think this difference is the single most underappreciated fact about gender. To get that kind of difference, you had to have something like, throughout the entire history of the human race, maybe 80% of women but only 40% of men reproduced. ...

Later in this talk we will ponder things like, why was it so rare for a hundred women to get together and build a ship and sail off to explore unknown regions, whereas men have fairly regularly done such things? But taking chances like that would be stupid, from the perspective of a biological organism seeking to reproduce. They might drown or be killed by savages or catch a disease. For women, the optimal thing to do is go along with the crowd, be nice, play it safe. The odds are good that men will come along and offer sex and you’ll be able to have babies. All that matters is choosing the best offer. We’re descended from women who played it safe.

For men, the outlook was radically different. If you go along with the crowd and play it safe, the odds are you won’t have children. Most men who ever lived did not have descendants who are alive today. Their lines were dead ends. Hence it was necessary to take chances, try new things, be creative, explore other possibilities. Sailing off into the unknown may be risky, and you might drown or be killed or whatever, but then again if you stay home you won’t reproduce anyway. We’re most descended from the type of men who made the risky voyage and managed to come back rich. In that case he would finally get a good chance to pass on his genes. We’re descended from men who took chances (and were lucky). ...

Experts estimate Genghis Khan had several hundred and perhaps more than a thousand children. He took big risks and eventually conquered most of the known world. For him, the big risks led to huge payoffs in offspring. My point is that no woman, even if she conquered twice as much territory as Genghis Khan, could have had a thousand children. Striving for greatness in that sense offered the human female no such biological payoff. For the man, the possibility was there, and so the blood of Genghis Khan runs through a large segment of today’s human population. By definition, only a few men can achieve greatness, but for the few men who do, the gains have been real. And we are descended from those great men much more than from other men. Remember, most of the mediocre men left no descendants at all. ...

The women’s sphere consisted of women and therefore was organized on the basis of the kind of close, intimate, supportive one-on-one relationships that women favor. These are vital, satisfying relationships that contribute vitally to health and survival. Meanwhile the men favored the larger networks of shallower relationships. These are less satisfying and nurturing and so forth, but they do form a more fertile basis for the emergence of culture.

The essence of how culture uses men depends on a basic social insecurity. This insecurity is in fact social, existential, and biological. Built into the male role is the danger of not being good enough to be accepted and respected and even the danger of not being able to do well enough to create offspring.

The basic social insecurity of manhood is stressful for the men, and it is hardly surprising that so many men crack up or do evil or heroic things or die younger than women. But that insecurity is useful and productive for the culture, the system
.


Mies on sekä biologisesti että sosiaalisesti riskinottajan asemassa ja tämä tehtävänjako on ollut ilmeisen toimiva. Sen sijaan, että sukupuolikysymyksiä lähdettäisiin tarkastelemaan silmät tasa-arvoideologiasta leimuten, olisi minusta syytä ensin myöntää asioiden luonnollinen tila, mikä se on ollut, mikä se on nyt ja mihin se johtaa, ja vasta siltä pohjalta alkaa varovasti miettiä asiaa, rauhassa, mutustellen. Vasta sen jälkeen voidaan varovasti kysyä: "Mihin olisi hyvä pyrkiä?"

---
Lähde: Is There Anything Good About Men?