Tänään luin pitkästä aikaa Tampereen yliopiston tiede- ja kulttuurilehti Aikalaista, ja negatiivinen mielikuvani sai taas lannoitetta pitkäksi aikaa. Tarjolla oli nimittäin kiinnostava kattaus uusia humanistisia tutkimuksia. Toissa viikolla tarkastettiin mm. väitöskirja "Käyttötieto opinto-ohjaajan ohjausajattelun muutoksen kuvaajana". Alla on pätkä Aviisiin kirjoitettua esittelyä. (Jätin tutkijan nimen mainitsematta, koska tarkoitukseni ei ole mollata häntä, vaan humanistista tutkimusta ylipäätään.)
"Opinto-ohjauksen tietopainotteisuus on antanut sijaa tilannekohtaiselle ja humanistiselle näkemykselle. Ohjauksen vuorovaikutus on kehittynyt dialogiseen suuntaan.
Tämä käy ilmi N.N.:n tutkimuksesta, jonka aineisto koostuu seitsemän peruskoulussa tai lukiossa työskentelevän opinto-ohjaajan haastatteluista vuosina 1998 ja 2005."
On siis haastateltu seitsemää ihmistä kahtena eri vuonna, ja tämän aineiston perusteella on sitten päätetty heilutella käsiä opinto-ohjauksen kehityksestä. Ja vielä kokonaisen väitöskirjan verran.
Sivuhuomautuksena, meillä päin on kahvipöytäkeskusteluissa oltu huolissaan väitöskirjojen tason romahtamisesta, eikä siis pelkästään humanistisessa tutkimuksessa (joka nyt ei oikein voi mihinkään romahtaakaan). Tämä on luontevaa seurausta yliopistojen laitosten tulospistelaskennasta, jossa vain väitösten määrällä on väliä. Tällöin kannattaa toki hyväksyä paskempikin väikkäri. Kukahan lie yrityskonsultti ollut tätäkin mallia ehdottamassa.
5 kommenttia:
Väitöskirjassa tehtyjä johtopäätöksiä olisi tietenkin helpompi arvioida, jos lukisi tulokset väitöskirjasta eikä Aviisista, joka saattaa uutisoida todella huonoin sanankääntein. Kokemukseni perusteella kaikki lehdet nimittäin käyttävät kieltä niin huonosti, että sisältö vääristyy.
Voi toki olla, että saamani huono vaikutelma johtuu huonosta tiedottamisesta. Tosin siinä tapauksessa huonon tiedottamisen täytyisi koskea nimenomaan humanistisia julkaisuja, mikä olisi hieman kummallista.
Oli sitten tietenkin pakko selvittää asiaa.
Heti väitöskirjan tiivistelmässä lukee, että "tutkimus oli tapaustutkimus". Eli toisin kuin Aviisin raportista voi ymmärtää tutkimuksessa ei yleistetty tulosta perusjoukkoon, kuten luonnontieteellisessä tutkimuksessa usein käsittääkseni tehdään.
Humanististen väitöskirjojen laatuun yleisesti en osaa ottaa ollenkaan kantaa.
Puheenna ollut väikkäri löytyy linkin takaa:
http://acta.uta.fi/pdf/978-951-44-7785-0.pdf
Tietty ero on tehtävä kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen välillä. Kvalitatiiviseen ei välttämättä tarvitse niin suurta otosta, mutta syvällisyyttä sitäkin enemmän.
7x2 HAASTATTELUA ei kyllä kuulosta kvalitatiivisen tutkimuksen asiantuntijalle kovin hyvältä, varsinkaan väikkäriksi. Jotain muitakin tutkimusmenetelmiä olisi voinut käyttää.
ps. Tunnustan, että väikkäri tuli vain selattua läpi.
Yritin minäkin selata tuota 200-sivuista opusta, mutta kun viiden minuutin jälkeen en löytänyt selkeää yhteenvetoa tai lopputulosta, niin lopetin.
Syy voi olla tietysti siinä, että alaa tuntemattomana en osaa lukea sitä oikein. Humanistisilla aloilla käytetään paljon termejä, jotka vaikuttavat ymmärrettäviltä perussivistyneen lukijan silmissä, mutta joilla ehkä sitten onkin joku muu merkitys alan tutkimuksessa.
Oli miten oli, en voi kuin pitää löyhästi kiinni ainoasta mielikuvastani kunnes saan aihetta ajatella toisin.
Lähetä kommentti