lauantai 5. syyskuuta 2009

Uudet kirjaimet

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka tykkää kirjoittaa muistiinpanonsa käsin, vaikka tarjolla olisikin jo varsin näppärän kokoisia elektronisia apuvälineitä. Mielestäni pieni vihko ja kynä on edelleen kannettavuudeltaan, kolhujen siedoltaan, akkukestoltaan, toimintavarmuudeltaan ja hinnaltaan ylivoimainen yhdistelmä.

Kuulun myös siihen viimeiseen ikäluokkaan, jolle opetettiin koulussa kaunokirjoitusta, ja se on edelleen ainoa osaamani kirjoitustapa. Harjoittelin kyllä silloin ala-asteella myös "uutta ja hienoa" tekstausta, mutta luovutin muutaman tunnin jälkeen kun en hoksannut mitä järkeä on nostella kynää joka kirjaimella. Minusta on oikein mukavaa kun voi vetäistä aina yhden sanan yhdellä vedolla.

Peruskoulussa opetettavaa käsinkirjoitusta uudistettiin vuonna 1986, jolloin kaunokirjoitus muuttui lähemmäs nykyistä tekstaamista. Viisi vuotta sitten kirjaimia muutettiin vielä hieman lisää. Nyt jotkut opettajat näemmä valittavat, että uusilla kirjaimilla on vaikea oppia kirjoittamaan.
Viimeisimmästä kirjainuudistuksesta vastannut opetusneuvos Pirjo Sinko Opetushallituksesta sanoo, että tavoitteena oli vähentää kirjoittamisen hankaluutta. ...

Käsinkirjoittamisen alue yhteiskunnassa on kapeutunut. Jos oppimista voi jotenkin jouduttaa, niin on vain eduksi, että hyvän ja selkeän käsialan oppii nopeasti, Sinko perustelee
.

Ahaa, kirjainuudistuksessa painotettiin siis oppimisnopeutta eikä kirjoitusnopeutta tai kirjoituksen sujuvuutta. Luokanopettajaliiton hallituksen jäsenen Mira Ketolan palautteen mukaan uudistus on alkanut jo kantaa hedelmää:
Kirjoittaminen on hirveän hidasta, sellaista tököttämistä suorastaan, sillä kynää pitää nostaa koko ajan. Lasten käsialat ovat huonontuneet, koska uusilla tyyppikirjaimilla on vaikea kirjoittaa, Ketola sanoo.

9 kommenttia:

Ironmistress kirjoitti...

Hmm. Mitenhän kiinalaislapset ja kaikki nuo hanzi-merkit?

Ruukinmatruuna on kirjoittanut tekstaamalla niin kauan kun hän muistaa. Kauno on tehokasta tekstin kryptaamiseen, mutta ruukinmatruuna haluaa, että myös muut kykenevät lukemaan hänen tekstiään.

Kalligrafia on sitten erikeen.

Juho kirjoitti...

Japanissa nuorten kirjoitustaito on kuulemma rajussa laskussa, koska koneella kirjoittaessa merkkejä ei tarvitse enää muistella itse: ensin annetaan tavun äänne, jolle sitten valitaan oikea merkki ohjelman antamasta valikosta.

Oikean merkin tunnistaminen parin kymmenen joukosta on tietysti helppoa ja siksi oppimisen kannalta paska juttu.

Sama ilmiö lienee myös Kiinassa, mutta ehkä lievempänä, koska kiinalaiset ovat riippuvaisempia tavumerkeistään. Kiinan kieli ei ole samanlaista aakkosten ja tavumerkkien sekasotkua kuin japani.

Aava kirjoitti...

"Minusta on oikein mukavaa kun voi vetäistä aina yhden sanan yhdellä vedolla."

Liekö sitten sukuvika, mutta olen täysin samaa mieltä. (Muistaakseni isäkin kirjoittaa kaunoa, äidin käsiala on ehkä jonkinlainen kombinaatio molempia). Yksi sana on silloin muodostettu ikäänkuin yhtä viivaa sopivasti "taivuttelemalla". Hyvinhyvin käytännöllistä :)

Sukulaisia lukuunottamatta en muista pitkään, pitkään aikaan, siis vuosiin, nähneeni kaunokirjoitusta kenenkään muun kuin oman käden jälkenä.

Kirjoittaminen on suorastaan ilo, kun kädessä on hyväntuntuinen lyijytäyte- tai kuulakärkikynä. Varsinkin jälkimmäisten osalta, joita töissä pitää kirjoitukseen käyttää, hyvät yksilöt ovat harvassa. Ja voi sitä surua, kun sellaisesta huippuyksilöstä loppuu muste :(

Aava kirjoitti...

Niin, öhöm, ja olen kyllä ehdottomasti sitäkin mieltä, että sellainen kevyesti oikealle vino kaunokirjoitus näyttää paljon kauniimmalta ja näyttävämmältä kuin se vertikaalinen tönkkötekstaus :D

Ironmistress kirjoitti...

Aava, tottakai kauno näyttää paljon kauniimmalta ja tyylikkäämmältä. Olet aivan oikeassa sen osalta.

Ongelma on siinä, että sitä pitäisi myös kyetä muidenkin kuin kirjoittajan itsensä lukea. Ruukinmatruunan oma kauno on kamalaa. Se on kauniisti sanoen vahva kryptaus.

Kun kirjainten välissä on välit eikä niitä sidota toisiinsa, tekstistä tulee luettavampaa. Tekstaus on rumaa, mutta se on käytännöllistä.

Kalligrafiassa puolestaan tavoitteena on mahdollisimman kaunis, tasapainoinen ja tyylikäs teksti ja luettavuus on toissijaisella sijalla.

Juho, täälläpäässä ei lainkaan ihmetellä. Kanji-merkit ovat varsin hankalia kirjoittaa ja piirtää, ja on eri asia oppia 30 aakkosta tai 96 tavumerkkiä kuin 1852 kanjia. Siksi tuo turvautuminen tekstinkäsittelyohjelmiin tuntuu uskottavalta - ja samalla myös japanilaisten kanji-kirjoitustaito rapistuu.

Oikeastaan japanilaisten kannattaisi siirtyä kokonaan hiraganaan. Hiragana on helppoa oppia ja sitä on helppoa lukea.

Juho kirjoitti...

Japsien arkikäytössä olevat n. 2500 merkkiä tai kiinalaisten 5000 eivät itse asiassa ole ihan niin älytön määrä opiskeltavaksi kun saattaisi ensi kuulemalta luulla. Oppimista helpottaa paljon jos käyttää maksimaalisesti hyväkseen merkeissä olevaa heikkoa systematiaa ja unohtaa "virallisen" oppimisjärjestyksen (joka vastaa suunnilleen yleisyysjärjestystä).

Loppujen lopuksi länsimainen ja aasialainen muuten lukevat käyttäen hyvin samanlaista hahmontunnistusta, jossa tunnistetaan suoraan kokonaisia sanoja, ei erillisiä kirjaimia.

Japsit eivät voi siirtyä kokonaan hiraganaan, koska heidän sanastossaan on niin valtava määrä homofoneja. Hiraganalla ne kaikki kirjoitettaisiin samalla tavalla ja luettavuus kärsisi todella, todella paljon.

Aava kirjoitti...

IM: "Kun kirjainten välissä on välit eikä niitä sidota toisiinsa, tekstistä tulee luettavampaa. Tekstaus on rumaa, mutta se on käytännöllistä."

En näe olennaista eroa sillä, muodostuuko kirjainten väli tyhjästä raosta vai raosta, jonka alaosassa on kahta kirjainta yhdistävä viivanpätkä. Mielestäni suurempi vaikuttaja luettavuuteen on tapa, jolla kirjoittaa itse kirjaimet. Olen kyllä samaa mieltä siinä, että kaunon luettavuudessa näkee toki enemmän vaihtelua kuin tekstaavan tavan luettavuudessa.

Kuitenkin, jos puhutaan käsialasta, en kuitenkaan pidä tekstaamalla käsin kirjoitettua tekstiä "oikeana" käsialana. Se näyttää aina siltä, että sitä kirjoittanut ihminen on yrittänyt matkia kirjoituskonetta.

Mutta ehkäpä joidenkin ihmisten silmät ovat vaan adaptoituneempia ja sopeutuneempia lukemaan kaunokirjoitustekstiä kuin toisten.

Anonyymi kirjoitti...

Tutkailkaapa huviksenne noita uudistuksia http://www.edu.fi/oppimateriaalit/kirjainuudistus/index.html

Uudistuksen suunta on oikea, kaunokirjoitushan on helvetin rumaa, mutta tällainen kompromissiratkaisu sidoksista luopumiseksi on järjetön. Poikkeuksia täynnä oleva sääntöviidakko tekeekin oppimisen helpoksi. "Nyt nostetaan kynää, mutta piirretään sidosviiva silti" Kuitenkin oppilaat heittävät kaunokirjoituksen jokeen heti kun saavat siihen luvan, eli yleensä yläasteella.

Juho kirjoitti...

Kiitos linkistä!

"Uudistuksen suunta on oikea, kaunokirjoitushan on helvetin rumaa, ..."

Olet väärässä.