perjantai 20. helmikuuta 2009

Ihmisen ideologista oveluutta

Pelastususkontojen kekseliäisyys on siinä, että ne tuovat maailmaan
- väärät teot, jotta pelkkiä tekoja voisi tuomita,
- pahuuden, jotta sen voisi voittaa,
- syntisen ihmisen, jotta hänet voisi armahtaa,
- harhautuneen ihmisen, jotta hänelle voisi tarjota Totuuden,
- kadotuksen, jotta siltä voisi pelastua,
- kuolemanpelon, jotta sitä voisi lievittää.

9 kommenttia:

Aava kirjoitti...

"Pelastususkontojen kekseliäisyys..."

Sivistätkö hieman sivistymättömämpää tuon pelastususkonto -termin osalta... mitä kaikkia uskontoja siihen luetaan?

"- väärät teot, jotta pelkkiä tekoja voisi tuomita "

Myös väärät ajatukset, viitaten 10 käskyn kaltaisiin "älä himoitse toisen aviopuolisoa" ohjeisiin. Jolloin ihmisestä saadaankin läpeensä syntinen, koska tekojen ohella jo toteutumaton ajatuskin lasketaan syntiinlankeemukseksi.

"- syntisen ihmisen, jotta hänet voisi armahtaa"

Olen lueskellut viime päivinä kirjaa nimeltä Itsepetoksen filosofia. Tässä kohtaa tuli vaan mieleen, että pidetäänköhän itsepetosta syntinä? Jos esim. uskottelee itselleen, että tupakointi on terveellistä, onko pelastususkonnoissa olemassa käsitettä "rikos" ihmistä itseään vastaan?

Juho kirjoitti...

Pelastususkonnolla tarkoitan uskontoa, joka tarjoaa jumalallisen tai sen kaltaisen pelastuksen. Pikaisesti hakemalla en löytänyt yksiselitteistä määritelmää, mutta itse luen pelastususkonnoksi esim. nirvanaan pyrkivät buddhalaisuuden haarat ja vastaavasti moksaan pyrkivän hindulaisuuden. Niissä kun uskotaan sielunvaellukseen ja pyritään "vapautumaan elämän kiertokulusta".

Hyvä huomio tuo ajatusten moralisointi. Niin tekemällä saa ihmisen tuntemaan itsensä paljon "syvemmin" likaiseksi kuin tuomitsemalla vain tekoja.

Harvat pelastususkonnot tuomitsevat tyhmyyden, eikä terveyskään ole tavoitelistalla kovin korkealla. Tämä kehohan on vain sielun väliaikainen pidike ja sen oikeastaan kuuluukin kärsiä, jottei siitä oppisi tykkäämään.

Aava kirjoitti...

"--esim. nirvanaan pyrkivät buddhalaisuuden haarat ja vastaavasti moksaan pyrkivän hindulaisuuden--"

Ok, tämäpä olikin varsin yleissivistävä vastaus, mitä kyllä osasin odottaakin :) Itselleni kun ei tullut muita mahdollisia pelastususkontoja mieleen kuin Jehovan todistajat.

Yllätyksekseni muuten luin Wikipediasta, että Jehovia ei yleisesti pidetä kristillisenä uskontona, sillä se ei hyväksy kolminaisuusoppia (Isä, Poika, Pyhä Henki). Sinänsä aika ihmeellistä, koska hehän käsittääkseni lukevat aivan samaa raamattua kuin esim. luterilaiset.

Täytyypä muuten alkaa imeä jostain lisää uskontosivistystä. Sinällään kyllä hyvinkin mielenkiintoinen teema. Lähinnä kai siksi, että ne on vaan jotenkin niin ihmeellisiä ja kummallisia. Tai ehkä yläkäsitteenä tuolle ihmeellisyydelle on se, miten eri uskonlahkojen kirjo tuo esiin ihmismielen plastisuuden omaksua jos jonkinlaisia jäykkiä ja vaikeatajuisia dogmeja ja ideologioita - esimerkkinä vaikkapa Sharia-laki tai burkhan käyttö.

"Tämä kehohan on vain sielun väliaikainen pidike ja sen oikeastaan kuuluukin kärsiä, jottei siitä oppisi tykkäämään."

Heh, no näinhän se tosiaan taitaa mennä :)

Aava kirjoitti...

Tästä vielä piti mainita....

"Harvat pelastususkonnot tuomitsevat tyhmyyden, eikä terveyskään ole tavoitelistalla kovin korkealla."

Näin taitaa olla joo.
Muistelen kuitenkin, että esim. Islamin uskonnossa alkoholin nauttiminen kuuluu Sharian mukaan vakavimpiin rikoksiin. Perusteluita tälle en kylläkään tiedä, että liekö sitten kuitenkaan terveyssyistä näin.

Shariassa muuten juopottelemisen ohella maantierosvous, aviouskottomuus, islaminuskosta luopuminen (apostasia) ja väärä syytös sukupuolisuhteesta ovat vakavampia rikoksia kuin murha. Jännä homma.

Juho kirjoitti...

"Itselleni kun ei tullut muita mahdollisia pelastususkontoja mieleen kuin Jehovan todistajat."

Itse luen kaikki juutalais-kristillis-islamilaiset lahkot, yhteisöt ja ideologiat pelastususkonnoiksi. (Ei ainakaan tule mieleen yhtään poikkeusta, joka ei saarnaisi jonkinlaista pelastumissanomaa.) Ja näitä lahkojahan riittää joka lähtöön, esim. kabbala ja pelastusarmeija.

Aava kirjoitti...

Aivan. Eli onko sitten lopultakaan montaa ei-pelastususkontoa siten, että kaikkien uskontojen joukosta olisi vielä kuitenkin tarkoituksenmukaista erotella pelastususkonnot?

Aava kirjoitti...

Niin, siis alunperin kun asiaa aloin kysellä, taisin käsittää tässä pelastususkontotermillä jotain huomattavasti hallitsevampaa pelastumisen roolia uskonnonharjoittamisessa, mitä sinä.

Toisaalta, eiköhän yleisestikin kaikkia maailman kolmea valtauskontoa - kristinuskoa, islamia ja hindulaisuutta - pidetä kuitenkin pelastususkontoina.

Juho kirjoitti...

Kyllä, valtaosa uskonnoista on pelastususkontoja, mutta jos jätän tarkentamatta, niin aina ilmestyy joku marginaali-Matti joka suoltaa minulle pyhää vihaansa koska olen niputtanut hänen marginaaliuskontonsa pelastususkonnoksi.

Minulle ei nyt tule mieleen muita ei-pelastususkontoja kuin Hinayana-buddhalaisuus ja jotkin varhaiskristilliset lahkot.

Toisaalta noita lahkoja ei aina tee mieli edes kutsua uskonnoksi, vaan pikemminkin opiksi itsestä. Vähän niinkuin zen-buddhalaisuus, jota on vaikea luokitella edes aatteeksi.

Jukka kirjoitti...

En tiedä minäkään mikä on pelastususkonto. Liittyykä se siis siihen että jollain tempulla pääsee omista synneistään tai kohtalosta "yli".

Jehovan todistajat eivät käsittääkseni usko armoon joka on esimerkiksi körttiläisyydessä ydin. Miten voi olla kristitty ilman että uskoo että kaikki on Jumalan armosta kiinni ? Mutta armouskonnot ovat varmaan vain pelastususkontojen erikoistapaus.