sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Vielä evoluutiosta ja yhteiskunnasta

Minulla on tapana, varsinkin tekstissä, ilmaista itseäni turhan suorasti, jättäen pullamössöilmaisuun tottuneelle perustallaajalle hieman väärin sävyttyneen kuvan itsestäni, ja mikä pahempaa, myös itse asiasta. (Kas näin.)

Kirjoittelin jo viime tekstissä hieman evoluutiosta ja toissapäivänä kirjakaupassa silmiini sattui uusi kirja nimeltään Evoluutio ja ihmisluonto (Petri Ylikoski, Tomi Kokkonen, 2009). Sen loppuajatelmat ilmaisevat hienon "pullamössömäisesti" (käyttäen toistoa, rautalankaa ja poliittisesti korrekteja termejä) juuri sen, mitä halusin itsekin asian tiimoilta sanoa. Annan siksi puheenvuoron nyt heille:
Nykyaikaisen ihmisen kulttuuri rakentuu edelleen pääasiassa kivikaudella muokkautuneiden (biologisten) kykyjen, taipumusten ja kehitysvalmiuksien varaan. Vaikka ne ovat mahdollistaneet huiman kulttuurillisen kehityksen 40000 viime vuoden aikana, ne ovat silti kulttuurin kehitykseen vaikuttava pullonkaula: ne suuntaavat ja rajoittavat kulttuurillisia mahdollisuuksia. Ne onkin syytä ottaa huomioon niin suunnitellessa uutta teknologiaa kuin kuvitellessa uusia sosiaalisen elämän muotoja. ...

Uskonnollisilla ja muilla alkuperämyyteillä on useita tarkoituksia. Alun perin ne lienevät olleet myös maailman ja ihmisen alkuperän tiedollisia selityksiä - ja ovat sitä monille edelleen. Niillä on kuitenkin myös toisenlainen merkitys: ne ovat opettavaisia tarinoita, jotka kertovat jotain elämän tarkoituksesta, moraalista ja tarkoitetusta maailmanjärjestyksestä. Koska evoluutioteoria on tieteellinen teoria, se ei sisällä tällaisia opetuksia eikä siitä kannata sellaisia etsiä. Ihmisen evoluutioteoria ja tieto siinä vaikuttaneista syistä toki rakentavat ymmärrystämme ihmisyydestä. Se kertoo mistä tulemme ja miksi olemme tällaisia kuin olemme. Evoluutioteoria tekee alkuperästämme ja kehityksestämme ymmärrettävän ja kytkee meidät osaksi muuta elollista luontoa. Se ei kuitenkaan ota hoitaakseen kaikkia alkuperämyyttien tehtäviä: se ei esimerkiksi kerro mitään ihmiselämän tarkoituksesta. ... Tästä ei seuraa, että sen mukaan elämä on tarkoituksetonta ja ihmisyys merkityksetöntä. Nämä asiat vain jäävät ihmisen itsensä määrättäväksi. Kun hyväksymme, että myös ihminen on evoluution tuote, emme voi enää artikuloida käsitystämme olemassaolon tarkoituksesta tai ihmisen olemuksesta ihmisen menneisyyttä koskevien alkuperämyyttien avulla. Ihmisen tulevaisuus on avoin. Sen sijaan, että määrittelisimme itsemme menneisyytemme avulla, voimme halutessamme koettaa pohtia, mitä ihminen voisi olla ja millaisen ihmisen tulevaisuuden pitäisi olla.

Luopuminen taaksepäin katsovasta ja olemusajatteluun perustuvasta ihmisluonnon käsitteestä ja sen korvaaminen avoimella ihmisyyden käsitteellä mahdollistaa hedelmällisemmän pohdinnan siitä, millaisia meidän pitäisi olla yksilöinä, ryhminä ja ihmiskunnan muodostamana kokonaisuutena. Ihmisyydestä puhuminen ei sulje pois sitä tosiasiaa, että nykyinen ihminen on evoluution tulos ja että tämän vuoksi ihminen ei voi vain päättää olla mitä tahansa. Se tekee kuitenkin paremmin oikeutta ihmisen biologiselle erityislaadulle: ihminen on omaa yksilönkehitystään muokkaava laji. Tulevaisuudessa teknologian ja lääketieteen kehitys mahdollistaa yhä laajemman ihmisyyden muokkaamisen ja inhimillisten kykyjen laajentamisen. Tämä avaa mahdollisuuksia sekä hyvään että pahaan. Ihmisen tulevaisuus voi olla loistava, mutta ihmiselle on myös mahdollista pilata kaikki ja tuhota siinä sivussa myös muidenkin lajien mahdollisuudet. Tällä hetkellä jälkimmäinen kehityssuunta vaikuttaa vahvemmalta, joten on korkea aika lakata etsimästä menneisyydestä ihmisen olemusta ja syhtyä pohtimaan, mitä sen pitäisi olla tulevaisuudessa.

2 kommenttia:

Juhani kirjoitti...

Evoluutioteorialta putoaa täysin pohja pois kun lukee tämän linkin takana olevan kirjoituksen:

http://koti.phnet.fi/elohim/uskotkokehitysoppiinji

Juho kirjoitti...

Linkkisi takaa löytyi tyypillinen "Haluan uskoa evoluution epätodeksi" -käsienheiluttelu. Evoluution pohja ei pudonnut yhtään mihinkään; se on edelleen ainoa, ja vieläpä helvetin hyvä selitys havainnoille.

Myös uusimmat DNA-havainnot kutovat evoluution periaatteet erittäin hienosti yhteen, ja antavat ymmärryksen evoluution mekanismeista. Kehotan tutustumaan.

Linkkaamasi jutun viittaukset olivat muuten vanhoja. Kannattaa tutustua uudempiin fossiililöytöihin, jotka ovat paikanneet joitain aukkoja kehityslinjoissa.

En tajua miten aukot voidaan edes nostaa "todisteeksi" evoluutiota vastaan. Enemmänkin olisi ihme, jos täysin aukoton kehityslinja olisi jo löydetty. Tässäkin on kyse vain halusta nähdä lasi puolillaan tyhjänä puolillaan täyden sijasta. Eli sen sijaan, että nähtäisiin hiljalleen täydentyvä fossiilisto evoluutiota tukevana asiana, jankutetaan ettei se vieläkään ole täydellinen.