75 prosenttia Ruotsin evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä ei usko Jeesukseen. 15 prosenttia kertoo olevansa ateisteja. Arvio perustuu viime vuonna tehtyyn kyselyyn, johon osallistui 10 000 kirkon jäsentä.
Tulos pistää hymyilyttämään. Samalla alkoi vähän mietytyttää miltä nuo luvut näyttävät Suomen ev.lut. kirkon kohdalla.
---
Lähde: Ice News
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Kummasta tuo uutinen mielestäsi enemmän kertoo: itse kirkosta vaiko sen seurakuntalaisista?
Mietin vaan sitäkin, että eikö noita ihmisiä itsejään häiritse se, että kuuluvat yhteisöön, jonka sanomaan tai "avainhahmoihin" eivät itsekään usko. Ettei tämä vaan olisi oire Pascalin vaa'alla tasapainoilevista kirkon jäsenistä?
Onneksi Israelissa sentään mennään koko ajan kovempaa ja kovempaa vauhtia kohti teokratiaa.
Judaismissa, toisin kuin kristinuskossa, on munaa.
Aava:
Kirkko (ainakin nämä kiltit ev.lut. kirkot) määrittyy suurelta osin jäseniensä kautta, joten jos jokin havainto kertoo jäsenistöstä niin se kertoo myös kirkosta. Eli en osaa sanoa kummasta se kertoisi enemmän.
Mutta minusta tuollainen tulos antaa vihjeen siitä, kuinka monia erilaisia syitä ihmisellä voi olla sanoa kuuluvansa kirkkoon ja/tai olevansa kristitty (tai juutalainen, buddhalainen tms.), vaikkei sanoissa mitään varsinaista sisältöä olisikaan. Uskon Dan Dennettin olevan oikeassa veikatessaan, että uskovien enemmistö on tällaisia tapauksia.
Uskominen on monille vain sellaista sosiaalista julkisivu- ja perinneleikkiä, jossa nyt vaan on kiva mennä mukana. Ateistin mieltä tämä tietysti lämmittää.
Ironmistress:
Onneksi juutalaiset ovat kuitenkin Ruotsin ev.luterilaisten tyyliin suht agnostista ja ateistista porukkaa, jos heiltä ihan rehellistä kantaa kysytään. Muistan nimittäin nähneeni samanlaisia tuloksia juutalaistenkin osalta, joskaan prosentit eivät olleet ihan noin hurjia. Muistaakseni 20-50% ei uskonut Jumalaan, riippuen gallupista.
Minusta ateistinen teokratia on ihan OK.
Sanotaan, että ateismi on paras lähtökohta ruveta kristityksi koska uskonto on ennen kaikkea taikauskosta irtisanoutumista.
Jos olisin arkkipiispa tai vastaava kirkonpää, hyväksyisin jäsenkadon ja alkaisin kiihdyttää sitä sillä, että kääntäisin linjaa kohti jämäkän grafiitinharmaata ultraprotestantistista uskonpuhdistusta ja hävittäisin kirkosta, sen menoista ja toiminnoista kaikenlaisen taikauskon ja toivemagian.
Ei olisi enää hyviä lämpimiä tunteita lietsovia rituaaleja, ei saisi rukoilla että oma joukkue pärjäisi. Kaikkein kielletyintä olisi uskoa johonkin vain siksi, että tuntuu jotenkin niin hyvältä ja turvalliselta uskoa. Olisi vain oppi ihmisjärjelle käsittämättömästä Jumalasta, ankara kielto keksiä hänestä mitään lohdullisia ja uskomusperusteisia malleja sekä oppi omasta viileästä järjestä Pyhän Hengen äänenä, jonka tukahduttaminen on ainoa synti, jota ei oikein saa anteeksi (Isän ja Pojan eli kirkon oppisisältöjen ja instituutioiden arvostelu ja epäily on tietenkin uskonnollisessa mielessä jopa suotavaa).
Luulen, että tämä olisi jonkinlainen voittostrategia ja jopa ainoa näin kehittyneessä maailmassa toimiva strategia.
Tommi:
Olisi vain oppi ihmisjärjelle käsittämättömästä Jumalasta, ankara kielto keksiä hänestä mitään lohdullisia ja uskomusperusteisia malleja sekä oppi omasta viileästä järjestä Pyhän Hengen äänenä, jonka tukahduttaminen on ainoa synti, jota ei oikein saa anteeksi
Jos todellakin tarkoitat, että tuo olisi uskontosi ainoa sisältö, niin sitä ei olisi mitään syytä kutsua kristinuskoksi. Olisit vain deisti, joka arvostaa kovasti järjen käyttöä ja on keksinyt sille uuden nimen (Pyhä Henki).
Vai ottaisitko sittenkin mukaan jotain oppisisältöä Raamatusta? Jos ottaisit, niin mitä asioita ja miksi juuri ne?
Kenties, koska puhut synnistä, uskontoosi kuuluu ajatus pelastumisesta, joka puolestaan tarvitsee taivaan ja kadotuksen. Mitenköhän silloin käy toiveellesi hävittää "taikausko ja toivemagia"?
En tietenkään tiedä ikiaikaisena ateistina kristinuskosta paljoakaan mutta ainakin sen, ettei se katso hyvällä taikatemppuja ja laumasieluisuutta, jotka nykyään taas tuntuvat määrittävän kokonaan uskovaisten identiteetin ja yleensäkin "uskonnollinen tarve" näyttäytyy vain jonkinlaisena pyyntönä, ettei toivomusmagiaa aivan kokonaan heitettäisi.
Käsittääkseni uskonto voidaan nähdä aika lailla kuvaamanani tai se selostetaan aika suoraan tuollaisena jo yläasteen uskonnonkirjassa. Tietenkin siihen kuuluu muutakin, mutta juuri tuo magian ja konformismin vastustaminen ainakin tulee Raamatussa silmille joka sivulla kun taas uskovaisuus näyttää kaikin puolin olevan nykyään toiveajattelua ja ryhmän oppeihin alistumista.
Käsittääkseni kirkon oppien mukaan "usko" ei ole niinkään julkilausuttuja teologisia väittämiä vaan luottamusta totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen siinäkin tapauksessa, että on suorastaan todennäköistä, ettei siitä saa mitään palkintoa tai korvausta tämän- tai tuonpuoleisessa (ainakaan missään maallisen elämän näkökulmasta relevantissa mielessä) vaan vanhurskaasti elämällä tulee todennäköisimmin kusetetuksi, pilkatuksi ja usein vielä vainotuksikin. "Väärät jumalat" eivät ole toisia uskontoja (näihinhän kirkko suhtautuu oikeasti positiivisemmin kuin oikeastaan mikään muu taho) vaan olentoja, jotka täyttävät toiveita lahjoja vastaan toisin kuin kristinuskon jumala, joka ei tarvitse ihmisten apua eikä uhrauksia.
Kuinkahan moni noista ei-uskovaisista on omasta tahdosta liittynyt kirkkoon ja kuinkahan moni on kirkotettu vanhempien toimesta?
Sosiaaliset paineet, perinteisyys (=kirkkohäät) ja se pieni hyväntekeväisyys varmaan on suurimmalla osalla ei-uskovaisista syynä siihen, ettei kirkosta ole erottu. Tai sitten se vaan on se laiskuus.
Näille blogitekstissä viitatuille ihmisille on olemassa termi: uskomattomia
"Kuinkahan moni noista ei-uskovaisista on omasta tahdosta liittynyt kirkkoon ja kuinkahan moni on kirkotettu vanhempien toimesta?"
Ruotsissa ainakin vielä vähän aikaa sitten piti eksplisiittisesti ilmoittaa jos ei halunnut liittää lastaan kirkkoon vaikka olisi ollut mikä hindu. Ja kirkko ylläpiti väestörekisteriä.
Lähetä kommentti