maanantai 9. marraskuuta 2009

Maailma ilman meitä

Tampereen yliopiston tiedotuslehti Aikalainen esitteli viimeisessä numerossaan kiinnostavan kirjan, joka on kuulemma valittu Time-lehden toimesta oikein vuoden 2007 tietokirjaksi. Tämä lämmitti mieltä, sillä kirjassa otetaan kärkevästi kantaa mm. ylikansoitukseen. Aikalaisen kirjaesittely kertoo seuraavaa:

Toipuisiko maapallo? Kyllä, vaikka joiltain osin se kestäisi niin kauan, että se ylittää käsityskykymme.

Esimerkiksi muovit alkaisivat hajota todennäköisesti aikaisintaan 100000 vuoden päästä. Suurin osa muovista päätyy mereen. Tyynellämerellä kieppuu nykyään Afrikan mantereen kokoinen jätepyörre, joka sisältää enimmäkseen muovia. ...

Kiinnostavaa kyllä Weisman uskaltaa kajota myös siihen kysymykseen, joka viime vuosien hiilijalanjälkien mittailun, tiiviin yhteiskuntarakenteen ja muiden ekotekojen lomassa on lähes sivuutettu: väestönkasvuun.

Jos väestönkasvu jatkuu nykyennusteen mukaan , maapallon väkiluku kasvaa 9 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Laskelma perustuu siihen, että synnytysten määrä hedelmöittymiskykyistä naista kohden laskisi nykyisestä 2,6:sta 2:een.

9 miljardia ihmistä maapalloa kuluttamassa on yksinkertaisesti liikaa. Se on liikaa myös ihmisarvoiselle elämälle.

Sen sijaan jos jokainen synnytysikäinen nainen saisi tästä lähtien vain yhden lapsen, ihmisiä olisi vuonna 2050 miljardi vähemmän kuin nykyään. Vuonna 2100, vajaan sadan vuoden päästä, meitä olisi 1,6 miljardia. Sillä väestömäärällä ihmisen toiminnan olisi mahdollista pysyä nykyistä paljon paremmin hallinnassa
.


Yllä mainittu yksi lapsi per synnyttäjä on tietysti keskiarvo. Olisi silkkaa natsismia pakottaa kaikki geneettisesti persjalkaiset tekemään se pakollinen muksu.

;)

3 kommenttia:

Utumies kirjoitti...

Kiitos vinkistä, voisin lukea tuon kirjan. Teema on pyörinyt mielessä vuosia. Tsernobyl tosiaan on hyvä esimerkki, miten infrastruktuurille käy ilman huoltoa.

Pikku hiljaa on mielessä vahvistunut päätös siitä, että enintään yhden lapsen tekeminen per pari on ainoa rationaalinen tapa selvitä tästä sotkusta. Muiden pidättäytymisten ohella.

Jaska Brown kirjoitti...

Weismanin kirja oli hyvä, mutta ei silti vastannut ennakkohypeä.

Ongelma väestönkasvun vapaaehtoisessa rajoittamisessa on se, että siihen eivät suostu ne, joiden osalta se olisi suositeltavinta...

Juho kirjoitti...

Utumies: Ole hyvä vaan.

Jaska: Naulan kantaan.

Vapaaehtoinen rajoittaminen on muutenkin vitsi. Moniko jättäisi toisen tai kolmannen lapsen tekemättä vain siksi, että joku virkamies "kehoittaa kuuntelemaan omantunnon ääntä", jos samaan aikaan puolet maailman ihmisistä lisääntyvät kuin kanit?

Halu lasten tekemiseen on niin syvällä ihmisessä, ettei sen pidätteleminen ole helppoa. Ja kaikki mikä ei ole helppoa, tuntuu olevan nykyään täysin mahdotonta.

Esihistoriallisena aikana sentään konkretia pakotti ihmiset miettimään lisääntymistään, kun ruokapulan sattuessa jouduttiin myös konkreettisesti tappamaan omia, ja ensimmäisinä vuorossa olivat sylivauvat ja vanhukset.

Nyt mittakaavan kasvu on hävittänyt konkretian, ja tietysti myös globaali kilpailu on iso este järkevälle kehitykselle (koska kilpailtava hyödyke on viime kädessä mielihyvän tuottaminen kuluttajille). Edes sellaiset puolikonkreettiset asiat kuin ekologinen jalanjälki eivät tunnu purevan, sillä vaikutukset näkyvät jossain muualla tai tulevat vasta sitten joskus vuosien tai vuosikymmenten viiveellä. Ei siis syytä huoleen.