Näin puhui Buddha, osa 2

Jatkoa edellisestä.

Buddha antoi maallikoille seuraavat viisi hyvän elämän ohjesääntöä. Niiden noudattaminen ei kuitenkaan vielä riitä valaistuksen saavuttamiseen, ja Buddhan ajatuksena oli ehkä vain kansan syvien rivien ohjaaminen oikeaan suuntaan.

1. Älä tapa elollisia olentoja.
2. Älä varasta.
3. Älä antaudu kiellettyyn sukupuoliyhteyteen.
4. Älä valehtele.
5. Älä nauti päihteitä.

Ohjeet 2-5 ovat epäilemättä hyväksi yhteiskunnalle, mutta ensimmäinen menee mielestäni jo vähän liioitteluksi. Kyllä nyt eläimiä on hyvä välillä pistää lihoiksi, ettei mene pelkäksi ruohojen syömiseksi. Toisaalta lihan syönti nykyisessä länsimaisessa mittakaavassa on tottakai tarpeetonta. Lisäksi ohjeen noudattamista hankaloittaa se, että tarkan rajan vetäminen kasvin ja elollisen olennon välille on vaikeaa.

Jos Buddhan viittä ohjetta verrataan kristittyjen kymmeneen käskyyn, voidaan huomata, että pitkälti samoilla linjoilla ollaan. Kymmenestä käskystä puuttuu päihdekielto, jonka tilalla ovat nämä neljä:

K1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
K2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
K3. Pyhitä lepopäivä.
K4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Kaksi ensimmäistä käskyä särähtävät korvaan keskellä tätä buddhalaista itsetutkiskeluilmapiiriä, jossa olen viime aikoina oleillut. Nuo käskyt tuntuvat jotenkin itsekkäiltä ja riidanhakuisilta. Tai ehkä kiukkuinen olisi parempi adjektiivi. Kolmas ja neljäs käsky ovat mielestäni mainioita. Kolmas on sikäli ansiokas, että se varaa aikaa pysähtymiselle ja itsetutkiskelulle, joskaan itsetutkiskelu ei ole kristinuskon vahvimpia osa-alueita. Neljännen käskyn ansiot ovat ilmeiset. Jos Buddha ja Mooses olisivat tavanneet, olisi heidän yhteistyönään voinut syntyä ihan toimiva kokoelma elämänohjeita.

Mutta takaisin aiheeseen. Varsinaiseksi buddhalaiseksi voidaan kutsua ihmistä, joka pyrkii valaistumaan Buddhan oppien mukaan, mikä tarkoittaa, että on noudatettava tiukempia sääntöjä kuin ylla mainitut viisi. Tällöin kolmas sääntö on muutettava muotoon, joka paremmin tyydyttää idealismiin taipuvaista ihmistyyppiä:

3b. Älä ole sukupuoliyhteydessä.

Näiden viiden ohjeen (1,2,3b,4,5) lisäksi hänen on noudatettava seuraavia sääntöjä:

6. Älä syö sopimattomalla ajalla.
7. Vältä tanssia, laulua ja sopimattomia esityksiä sekä kaunistuskeinojen, voiteiden ja hajusteiden käyttöä.
8. Älä käytä korkeita ja leveitä makuusijoja.

Tämä tiukennettu ohjeisto onkin jo riittävän haasteellinen, jotta sen noudattaja voisi tuntea konkreettisesti taistelevansa itsensä kanssa jonkin suuren päämäärän saavuttamiseksi. Mitään suurta ei voi saavuttaa ilman suuria ponnistuksia.

No, kaikki buddhalaiset eivät tietenkään ota näitä ohjeita ihan kirjaimellisesti. Buddhan ilmoituksen mukaan hänen oppinsa on nimenomaan tieteellinen totuus, ja siksi hän kehoittaa ihmisiä hieman ristiriitaisesti olemaan uskomatta pyhiin teksteihin vain siksi, että ne ovat pyhiä, ja korostaa järjellisen pohdinnan merkitystä. (Kyseessä on tietysti sanan "tieteellinen" väärinkäyttö, sillä kyseiset totuudet ovat luonteeltaan selvästi uskonnollisia. Kuitenkin mm. Olcottin kirjassa väitetään, ettei Buddhismi ole uskonto, mikä perustellaan lähinnä luettelemalla eroavaisuuksia abrahamilaisiin uskontoihin.)

Yksi kiinnostava esimerkki buddhalaisuudesta on Dalai Lama. Vaikka hän ei edustakaan Theravada-buddhalaisuutta, aistin Olcottin kirjassa paikoin samaa henkeä kuin Dalain puheissa. Mieltäni on lämmittänyt erityisesti eräs Dalain kommentti hänen keskustellessaan Carl Saganin kanssa tieteestä. Carlin kysyessä miten Dalai reagoisi, jos tiede osoittaisi ettei jälleensyntymää ole, vastasi Dalai saman tien, että silloin Tiibetin buddhalaiset lopettaisivat jälleensyntymän opettamisen. Luulen, että vastaavaa kommenttia tuskin tullaan kuulemaan minkään abrahamilaisen uskonnon päämieheltä koskien Jumalan olemassaoloa.

Järkevä toiminta

Jukka lainasi jutussaan Olavi Koistista ajatuksia herättävällä tavalla. Kyseessä on kirja-arvio viime vuodelta koskien erästä taloustieteen tutkielmaa.

Marglin kuitenkin vastaa tähän, että taloustieteet ovat muotoutuneet "todistelemaan sitä, että markkinat ovat hyödyllisiä ihmisille, sen sijaan että tavoitteena olisi selvittää, kuinka markkinat todellisuudessa toimivat".

Ne hyväksyvät kiistämättöminä tosiseikkoina lähtökohtia, jotka voisi myös kyseenalaistaa.

Kuten sen, että vapailla markkinoilla ihmiset kykenevät tekemään aina itselleen järkeviä päätöksiä. Onko tämä jotenkin todistettu? Entä jos ihmiset ovatkin eksyksissä ja käyttäytyvät itsetuhoisesti markkinaolosuhteissa?

Siinäpä olikin hyviä kysymyksiä, joita olen itsekin pohdiskellut yön hiljaisina tunteina. Onko todellakin jollakin tavalla ilmeistä, että ihmiset kykenevät tekemään itselleen järkeviä päätöksiä vapailla markkinoilla? Pohdintojen jälkimainingeissa syntyy monia tärkeitä lisäkysymyksiä.

Mitä tarkoittaa "ihmiselle itselleen järkevä päätös"?

Kysymys haiskahtaa sellaiselta, jota ei ole soveliasta pohtia vain yleisellä tasolla. Vaikka siihen voitaisiinkin muotoilla uskottavan tuntuinen vastaus, niin olisi vähintäänkin reilua pohtia sitä myös hieman toisessa muodossa:

Kun sinä, lukija, teet elämässäsi jonkin päätöksen, niin millä perusteella arvioit sen järjellisyyttä itsesi kannalta?

Olavin alkuperäinen kysymys on vaikea myös siksi, että yksilön ja yhteisön edut ovat joskus ristiriidassa. Se, mikä on yhteisölle järkevää, ei ole yksilölle järkevää, mikäli kyseisen toiminnan hyödyt eivät millään tavalla saavuta kyseistä yksilöä hänen elinaikanaan. Tällainen ristiriita tietysti syntyy tietysti vain, mikäli pidättäydytään pirstaleisessa ihmiskuvassa (esim. hedonismi tai kristinusko). Vapaa markkinatalous sopii hyvin yhteen tällaisen ihmiskuvan kanssa.

Edelleen kysymystä voidaan laajentaa koskemaan yhteisöjen yhteisöä, koko ihmiskuntaa, ja vaikkapa elämää ylipäänsä. Mikä on ihmiskunnan kannalta järkevää toimintaa? Mikä on elämän kannalta järkevää toimintaa?

Vaikka yhteistä vastausta onkin vaikea, ellei mahdoton löytää, niin erikseen esitettynä kysymyksiin on helppo vastata. Järkevää on se, mikä auttaa ihmiskuntaa (tai elämää, yhteisöä, yksilöä) pärjäämään ympäristössään. Pärjäämisen määrittely tuskin on ongelmallista, joten jääköön toistaiseksi tekemättä.