maanantai 22. maaliskuuta 2010

Syviä mietteitä talven ratoksi

Japsifilosofi Keiji Nishitani on aikanaan kirjoitellut mojovan kirjan nimeltään The Self-Overcoming of Nihilism, jota olen lainannut tänne aiemminkin. Aurinkoiseen talven taitokseen sopii hyvin muutama kipakka ajatus Keijiltä:
"When intellect is pressed into the service of the will, it loves truth only so long as it corresponds to self-interest, the will of one's superiors, the doctrine of the Church, or the prejudices and tastes of one's contemporaries. This is no more than a case of 'loving oneself' rather than 'loving wisdom'. Philosophy as love of wisdom can only occur in an intellect that has been liberated from the will; what the idealists pursue as philosophy lacks sincerity, honesty and integrity."

"Chrstianity is set up as the absolute counter-principle to natural selection and as the fundamental obstacle to the destiny of humankind, since its foundational standpoint values the interests of individuals more highly than those of the species. Therefore Christianity's so called love of humanity is a 'solidarity for the weak' or mass egoism of the weak. True love of humanity, in contrast, demands the sacrifice of the self in favor of the best for the human species; the human species can survive only through a love of humanity that demands self-sacrifice for the sake of the highest. Moreover, Christianity, in contrast, argues the extreme position that nobody may be sacrificed - even those who most ought to sacrifice themselves voluntarily. This is not genuine 'humanity'; indeed, it is not humanity at all. [...] This nullification of actual life lies at the very ground of the awe-inspiring world that Christianity, in its self-deception of weakened life, imagines to lie beyond this world."

"Even after such otherworldly ideas as 'God' and the 'true world' are recognized as groundless, the moralities supported by them continue to live on. Human beings cannot help leaning on them, even though they have become essentially false and void. The shadow of God lingers in the present age even after God has died, and therefore the most necessary virtue is the honesty to shatter morality itself."

13 kommenttia:

Tuplis kirjoitti...

The shadow of God lingers in the present age even after God has died, and therefore the most necessary virtue is the honesty to shatter morality itself.

Heppu hyökkää moraalisella tunneargumentilla moraalia vastaan, osoittaen vankan tukensa sille mitä sanoin: rationalistilla ei voi olla moraalia, vaan ohjenuorana on utilitaristinen egoismi, jossa vain omilla tunteilla on merkitystä.

Ironmistress kirjoitti...

Chrstianity is set up as the absolute counter-principle to natural selection and as the fundamental obstacle to the destiny of humankind, since its foundational standpoint values the interests of individuals more highly than those of the species. Therefore Christianity's so called love of humanity is a 'solidarity for the weak' or mass egoism of the weak.

Nishitani-san on tainnut unohtaa sen boddhisattvan valansa.

Ruukinmatruuna muistaa lukeneensa jostain ei-niin-kaukaisesta historiasta kahdesta ideologiasta, jotka perustuivat vahvuuden ihannoinnille ja heikkouden vihaamiselle. Toisen nimi oli kansallissosialismi ja toisen kommunismi. Kummankaan track record ei ole kovin mairitteleva.

True love of humanity, in contrast, demands the sacrifice of the self in favor of the best for the human species; the human species can survive only through a love of humanity that demands self-sacrifice for the sake of the highest. Moreover, Christianity, in contrast, argues the extreme position that nobody may be sacrificed - even those who most ought to sacrifice themselves voluntarily.

Tuo teksti puolestaan sai ruukinmatruunan niskakarvat nousemaan pystyyn. Nishitani-sanin ajatuksista on enää kukonaskel fasismiin.

Ei-niin-kovin-kauan aikaa sitten Saksassa oli vallalla muuan antikristillisenäkin usein pidetty ideologia, johon kuului ajatus heikompien tuhoamisesta ja yksilön uhraamisesta yhteisön hyväksi. Lopputulos oli jotain kuuden ja kymmemen miljoonan uhratun välillä. Plus sitten muiden uhraamat. Sitäkö Nishitani-san pitää jonain ihanteena?

Utumies kirjoitti...

Taitaa jaappanin poika olla lukenut Nietsczcsczsczhensä :)

Käsittääkseni kristinusko leviäminen ja alkuperäinen suosio liittyy paljolti siihen, että sen ytimestä löytyi Rooman valtakunna alistetuille massoille, orjille ja poliittisesti hyvin voimattomalle rahvaalle vapauttava sanoma. Sen idealismi asettui siis aluksi hyvin selkeästi todellisuutta vastaan. Samalla juuri dog-eat-dog -ajattelumalli oli luonut pohjan sille, että tämä tekele saatiin maailmanuskonnoksi.

Ensin piti rakentaa imperiumi verellä ja sitten samaa valtakuntaa käytettiin sen ajatuksen levittämiseen, että joku on lunastanut kaikki tehdyt vääryydet muutamalla litralla jumalaista verta.

Utumies kirjoitti...

Jos niitseen tulee.

Parempi, lyhyempi versio edellisen linkin vanhasta vitsistä:

"Jumala on kuollut"
- Niitse

"Niitse on kuollut."
- Jumala

Markku kirjoitti...

Therefore Christianity's so called love of humanity is a 'solidarity for the weak' or mass egoism of the weak. True love of humanity, in contrast, demands the sacrifice of the self in favor of the best for the human species; the human species can survive only through a love of humanity that demands self-sacrifice for the sake of the highest.

No mikä velvollisuus niillä "heikoilla" on alistua vahvempiensa valtaan kuin mikäkin karja ja olla taistelematta vastaan liittoutumalla kristinuskon kaltaisten ideologioiden alle? Eihän tuon japsifilosofin ajattelu ole yhtään sen rehellisempää kuin kristittyjenkään. Yrittääpähän vaan suostutella "heikkoja" poistumaan muonavahvuudesta vapaaehtoisesti eikä sätkimään vastaan.

Massojen vahvuus on liittoutumisessa ja siinä ei auta valioyksilö-pyksilöiden kuin itkeä sivusta katsellen. Näin on näppylähanskat darwinistisen luonnonvalinnan karussa arkipäivässä.

Juho kirjoitti...

Tuplis:
En hoksaa mikä on se tunneargumentti, jota Keijin sanot käyttävän.


Ruukinmatruuna:
Kyllä, natsit tekivät kaikenlaista päätöntä eugeniikan nimissä. Asiasta on toki syytä mainita silloin tällöin. Vähän niinkuin Hiroshimakin on hyvä mainita ainakin kerran, kun puhutaan ydinfysiikasta.


Utujen mies:
Keijihän kävi itsensä Heideggerin opissa, joten Nietzschet on varmasti tullut luettua moneen kertaan. Heil Heidegger.


Markku:
"No mikä velvollisuus niillä "heikoilla" on alistua"

Tokkopa mistään yleispätevästä velvollisuudesta voidaan puhua, Keijin mielestä vain "todellinen ihmisyyden rakastaminen" vaatii sitä. Siis itsensä uhraamista ihmislajin puolesta. Tuskin tässä uhraamisella itsensä tappamista tarkoitetaan, vaan sitä mille elämänsä uhraa:

"True love of humanity, in contrast, demands the sacrifice of the self in favor of the best for the human species"

Siinä samassa mielessä kun nykyään jotkut uhraavat itsensä saadakseen tavaroita. Voi toki olla, että Keiji olikin tuimempi mies, mutta tekstiensä perusteella hän vaikuttaa ihan fiksulta (siitä huolimatta, että kävi Saksassa opiskelemassa Siihen Aikaan).

Utumies kirjoitti...

Heil Heidegger

:D

Tätä blogia on mukava lukea, ihan jo vain poikkeavan näkökulmansa vuoksi.

Aava kirjoitti...

Nyt on kylläkin kevät.
(Tiedän, olen suorastaan mestari poimimaan olennaisimman.)

Tuplis kirjoitti...

En hoksaa mikä on se tunneargumentti, jota Keijin sanot käyttävän.

Hän yrittää motivoida ihmisiä tuhoamaan moraalin väittämällä sitä hyveeksi. Ilmaus on muutenkin ristiriitainen: hyveet ja paheet ovat moraalin sisäisiä käsitteitä - hän yrittää samaan aikaan tuhota moraalia ja edustaa "korkeampaa" sellaista.

Juho kirjoitti...

Mutta Keijihän perustelee näkemyksensä siitä, miksi moraalin rikkominen olisi hyve: se perustuu valheelliseen ja vahingolliseen maailmankuvaan. Siksi hän ei mielestäni vetoa (ainakaan suoraan) tunteisiin.

Lisäksi mitään ristiriitaa moraalin suhteen ei ole, sillä Keiji pohuu sen moraalin rikkomisesta, joka edelleen heijastelee Jumalaa ja tuonpuoleista maailmaa:

"Even after such otherworldly ideas as 'God' and the 'true world' are recognized as groundless, the moralities supported by them continue to live on."

Nykyinen moraali edusti Keijille tyhjän päällä olevaa moraalia, ja sen hän haluaa rikkoa. Moraali sinänsä - eli hyvän, pahan, oikean ja väärän käsitteet - ovat ilman muuta oikein käteviä ja tarpeellisia, kunhan ne vain ovat sopusoinnussa tämän maailman kanssa jossa elämme.

Tuplis kirjoitti...

Ei nykymoraali ole kristillistä moraalia sanan missään merkityksessä saati nojaa Jumalaan millään muotoa. Keiji on väärässä.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Entäpä jos Nishi ei vaatisikaan uhraamaan heikompaa? Entä jos se vaatisikin sen itsen uhraamisen yhteisön puolesta? Tähän ei natsit olleet valmiita. He uhrasivat muita. Aito ihmiskunnan rakastaminen vaatisi ylpeydestä luopumista. Kristitty ei tätä ikinä tee, koska häntä motivoi se paljon puhuttu pelastus. Tämä pelastus on helvetin tärkeä, koska sitä koko ajan toistetaan. Moralisuus sidotaan tätä kautta omaan etuun hyvin lujasti. Ei sillä ,että hyvin iso osa heidän ihanteista on ns. "hyviä" minustakin.

Toivoisin että Tuplis olisi oikeassa. Kuitenkin hän tietänee että kristillisyydestä on jäänteitä lainsäädäntöä myöten. Niin kauan kuin jumalanpilkkapykälä ei sisällä darwininpilkkaa, on ns. "jossain jotain jännää". Toiset ovat yhä tasa -arvoisempia kuin toiset. Mutta jos kannattaa monokulttuuria harmonian nimessä, on selvä että heikompi ryhmä, se joka ei kannata samaa uskontoa tai etnistä ryhmää kuin muut, on uhrattava. Tämäkin sosiologisesti hyvin kristillisten kulttuurin mukaista - tosin ei kovin vahvasti normatiivisen kristillisen etiikan mukaista.

Juho kirjoitti...

Kiitos Tuomolle kommentista, huomasin sen vähän jälkijunassa.

"Aito ihmiskunnan rakastaminen vaatisi ylpeydestä luopumista. Kristitty ei tätä ikinä tee, koska häntä motivoi se paljon puhuttu pelastus. Tämä pelastus on helvetin tärkeä, koska sitä koko ajan toistetaan. Moralisuus sidotaan tätä kautta omaan etuun hyvin lujasti. Ei sillä ,että hyvin iso osa heidän ihanteista on ns. "hyviä" minustakin."

Juuri näin. Tosiaan iso osa uskontojen ohjeista on hyviä, ja mielestäni parhaiten tässä on onnistunut Buddhalaisuus.

Moraalin sitominen ihmisen omaan etuun pelastuksen muodossa on tietysti fiksu idea siinä mielessä, että se on ovela jippo, jolla "sivistymättömät massat" saadaan mukaan kuvioihin (ja kuvioita on tietysti ollut kaikenlaisia).

Uskontojen pahin ongelma on kuitenkin nykyään se, että yli 2000 vuotta vanhoina ne heijastelevat yksinkertaisesti sivistymätöntä maailmankuvaa. Lisäksi uskonnollisuus tuo tietysti mukanaan kaikenlaisia ikäviä lieveilmiöitä, jotka ilmentävät uskonnollisuuden sivistymättömyyttä metatasolla.

Mutta joka tapauksessa homman ydin on se, että ihmisyyden rakastamisesta on turha puhua, jos motivaatioksi tarvitaan jotain muuta kuin ihmisyyden rakastaminen itsessään. Jumalan tai Buddhan seuraaminen on sen ajatuksen rakastamista, että oikein elämällä minä pelastun.