"Zen on erityinen kirjoitusten ulkopuolinen viesti. Se ei ole riippuvainen sanoista tai kirjaimista. Se osoittaa suoraan ihmismieleen."
- Bodidharma
"Hiljaa oleminen tarkoittaa itsensä tyhjentämistä loputtomasta ajatusten virrasta ja avoimen ja vastaanottavaisen mielentilan luomista. Hiljaisuus on aivan luonnollista ja yksinkertaista. Siinä ei ole mitään esoteerista. Kuitenkin se on hyvin syvällistä. (Se ei ole tyhjä tila johon voi vetäytyä ja sulkea maailman ulkopuolelle, kuten monet uskovat.)
...
Hiljentynyt mieli on kuin peili. Se ei jää miettimään mitään, se ainoastaan heijastaa. Kun sen edessä on kukka, se heijastaa kukan. Kun kukkaa ei ole, kuvajainen on poissa... Hiljainen mieli ei takerru mihinkään.
...
Koettaessamme ymmärtää todellista luontoamme kohtaamme aina saman ristiriidan: emme tiedä, että olemme jo se, joksi koetamme tulla."
- John Daido Loori: Zen ja luovuus
"Ensimmäisestä koulupäivästään lähtien ihminen on leikattu irti elämästään teorioita laatimaan."
- Taisen Deshimaru
Minusta zen-meditaatiota pitäisi harjoittaa, ei siis opettaa, vaan nimenomaan harjoittaa, kouluissa (esimerkiksi ruotsin opiskelun sijaan), sillä zen on tietääkseni ainoa tehokas lääke aikakautemme ahdistukseen. Se tepsii sekä tietoähkyn synnyttämiin ADHD-oireisiin että nihilismin aiheuttamaan levottomuuteen. Se on myös helppo, ilmainen, ekologinen ja parantaa sekä ryhtiä että hapenottokykyä.
Toivon, ja oikeastaan vähän uskonkin, että elämänkatsomuksellisesti zen on seuraava Suuri Juttu.
Vaikka siis pidänkin zenistä, ei siinäkään pidä mennä äärimmäisyyksiin. Monissa zen-mestareiden lainauksissa on hieman tarpeetonta fanatismia ja omasta (munkkiluostarin) näkökulmasta katsomista. Tietoisuuskin on luonnollinen osa ihmistä ja sen kuolettaminen yliampuvalla zen-horroksella on tietysti typerää, eikä palvele ihmistä. Esimerkiksi "takertuminen" on yksi tietoisuuden tärkeä ominaisuus ja siitä väkisin eroon hankkiutuminen vuosikymmenen ehdollistamisella olisi lähinnä surullista.
Mutta ehkä kärjistämisen tehtävä on tässäkin vain osoittaa lukijalle selkeä ideologinen suunta, sillä harva kuitenkaan menee perille saakka.
4 kommenttia:
Ei auta ADHD-oireisiin, koska hiljaisuus päässä on miltei mahdotonta ADHD:lle. Tiedän, kun itse olen ADHD. Hiljentynyt mieli on ADHD:lle sama kuin 1 ajatustaso, kun normaalisti päässä pyörii 2-4 ajatustasoa. En edes ymmärrä koko "ei yhtikäs mitään ajattelemisen" konseptia. Miten ihmeessä pää voi olla aivan tyhjä ajatuksista, jollei ole aivokuollut? En kertakaikkiaan tajua sitä.
ADHD:t rentoutuvat mitä kummallisimmilla tavoilla. Minä esimerkiksi en pysty nukahtamaan, jos on aivan hiirenhiljaista. Paras konsti nukahtamiseen on oman kullan syliin käpertyminen ja toisen hengityksen, sydämenlyöntien, liikkeiden ja lämmön tunteminen ja kuuleminen. Siinä on aisteille tarpeeksi prosessoitavaa ajatusten hiljentämiseksi. Jos joudun nukkumaan yksin, niin parhaiten nukahdan kaikkien unitieteilijöiden kauhistukseksi siten, että laitan jonkun leffa-DVD:n pyörimään. Ilman leffoja kukun pikkutunneille asti.
Niin että se siitä mietiskelyn hyödystä ADHD:ille...
Miten Zen eroaa ruusokkorukouksesta? Muuten kuin, että länsimaalainen voi kuvitella, että Jumalaa ei ole?
Ihan aiheellinen huomio, itse kun en tiedä ADHD:sta juuri mitään. Tekstiä kirjoittaessa en ajatellut varsinaisesta ADHD:sta kärsiviä, vaan ihmisiä joilla on saman tyylisiä keskittymisvaikeuksia. Näitä "vähän niinkuin ADHD" -ihmisiä on kuulemma nuorten joukossa enemmän kuin aiemmin.
IDA:
Luulen, että hokeminen tekee ruusukkorukouksesta hyvin erilaisen kokemuksen. Ainakin minulla se vaikeuttaisi tietoisuuden tyyntymistä, sillä hokeminen ja helmien nyplääminen ruokkinee "tietoisuudessa pyöriviä gyroskooppeja", joista on tarkoitus päästä eroon.
Lähetä kommentti