maanantai 22. helmikuuta 2010

Naisen paikka, syntyjä syviä

Naisen seksuaalisuus on yhteiskuntaa epävakauttava tuhoava voima ja sitä pitää siksi hillitä paljon tehokkaammin kuin miesten seksuaalisuutta. (*) Jos naiset itse tai yhteiskunta ei hillitsisi naisten seksuaalisuutta, se merkitsisi katastrofia koko sivilisaatiolle. Naiset nimittäin saavat suurimmat kiksinsä miesten statuseroista. Naisten seksuaalinen agenda on jakaa miehet luusereihin ja voittajiin ja paritella voittajien kanssa.

Tämä Markun kirjoittama kommentti edelliseen juttuuni kirvoitti minulta taas jonnin verran ideologista jupinaa, jonka kirjoitin tähän omaksi jutukseen.


Olisi varmasti hyvä pohtia myös toista näkökulmaa, eli miettiä onko yhteiskunnassamme, ihmiskuvassamme ja arvoissamme jotain omituista, mikäli ne eivät sovi yhteen olemuksemme kanssa. "Vääränlaisesta olemuksesta" on helppo keksiä muitakin esimerkkejä kuin vain naisten pariutumiskäyttäytyminen.

En sano, että ihmisen älyllinen kehitys ja tiedolliset oivallukset olisivat alempiarvoisia muun olemuksemme kanssa. Nekin ovat osa ihmistä. Mutta tiedollisen kehityksemme alkuaskeleet ovat vielä niin lähellä historiassa, että niiden aikana tapahtunut ihmiskuvallinen hoipertelu vaikuttaa edelleen arvoissamme ja ihmiskuvassamme.

Monet arvomme pohjaavat edelleen vanhoihin (mutta toki kivoihin ja tarpeellisiin) ajatusleikkeihin ja yritelmiin, vaikka itse yritelmät alkavatkin jo tiedollisesti tuntua vanhoilta. Ts. vaikka alammekin jo kasvaa ulos jumalasta, sielusta ja tuonpuoleisesta, olemme edelleen arvollisesti pysyvyyden maailmassa.

Yksi hyvä esimerkki tästä on suhtautuminen kuolemaan. Se on yhteiskunnallinen tabu johon ei osata suhtautua kuin yhdellä tavalla: se pitää estää vaikka henki menisi. Ainoa arvokas asia on mahdollisimman pitkä elämä. Oikeastaan tämä on oire siitä, ettei kuolemaan osata suhtautua lainkaan. Ja arkuuteen on tietysti historialliset syynsä, sillä ihminen on pitkään ollut ympäristönsä kanssa hätää kärsimässä, etenkin kaupunkikulttuurin aikana. Ja sitten on tietysti lähihistorian sodat, Hitler yms.

Tähän liittyy tiiviisti toinen esimerkki wanhan maailman jäänteistä, nimittäin olemis-ajattelu, joka ylläpitää kyvyttömyyttä suhtautua kuolemaan mitenkään luontevasti. Samasta syystä tietysti elämäänkään ei oikein osaa suhtautua kokonaisuutena, ja seurauksena voi olla esim. sairaalloinen ihmisyksilön yliarvostus (ideologisesti, ei niinkään tunteiden tasolla).

Kolmas wanha kummallisuus on suhtautuminen seksuaalisuuteen, itsetyydytykseen ja ylipäätään kaikkeen syvempään itsetutkiskeluun. Yleinen ajattelutapa lienee "Eihän itseä tarvitse tutkia, koska minä olen minä ihan automaattisesti ilman tutkimistakin". Tähän voisi vaikka kysyä, edellisen kappaleen innoittamana, että entä jos ei olekaan mitään minua, joka on, vaan minä, joka tulee?

2 kommenttia:

Tuplis kirjoitti...

Eivät ne yhteiskuntaa tuhoavat voimat naisen seksuaalisuuteen jää. Miehen seksuaalisuus on yhtälailla tuhoisaa jos sitä ei kanavoi mitenkään.

Ylipäätään seksuaalisuus on hedelmällisen ikämme ajan meitä kaikkein eniten motivoiva voima. Ei sitä pidä kieltää - sillä saa ihan yhtä lailla tuhoa aikaan - vaan ohjata.

Juho kirjoitti...

Olen samaa mieltä, sekä miehen että naisen on hyvä ohjata seksuaalista energiaansa. Mutta kuinka?

Markun havainto oli, että naisten pariutumiskäytös on haitaksi nykyiselle yhteiskunnallemme ja sitä pitää siksi hillitä. Varmasti näin olisi hyvä tehdä.

Mutta tällaisen ihmisessä hyvin syvällä olevan asian edessä on hyvä miettiä, onko toisaalta yhteiskunnassa jotain muutettavaa, jotta se olisi enemmän ihmistä varten. Ja että kuinka hyvin arvomme ja ihmiskuvamme vastaavat sitä, mitä olemme.

Ihminen haaveilee helposti olevansa jotain ihan muuta kuin on, varsinkin aikana jolloin maa on litteä ja aurinko kiertää taivaan kupua.