torstai 3. joulukuuta 2009

Miehestä ja naisesta, osa IV


"Entinen Miss Argentiina, 38-vuotias Solange Magnano kuoli kauneusleikkauksen komplikaatioihin, kertoo uutistoimisto AFP.
- Tällä naisella oli kaikkea. Nyt hän on kuollut, koska hän halusi pikkuisen kiinteämmän takapuolen, sanoo hänen ystävänsä, muotisuunnittelija Roberto Piazza
."

Hieman pistää mietityttämään miksi kaikin puolin terve, urheileva ja kaunis nainen päätti riskeerata terveytensä ja ruiskuttaa pakaroihinsa täytettä. Sen vielä ymmärtää jos ruma nainen ottaa riskin ja yrittää kaikin keinoin pärjätä markkinoilla, mutta tällaisessa tapauksessa on jo kyse pahasta todellisuustajun vääristymisestä.

---
Lähde: tämänpäiväinen Aamulehti

24 kommenttia:

Mikko kirjoitti...

Nimenomaan kauniin naisen kannattaa investoida ulkonäköönsä, koska naiset kilpailevat kauneudella ja kovin kilpailu käydään huipulla. Joku pieni yksityiskohta kuitenkin erottaa sen naisen joka saa monimiljonäärin siitä joka saa miljardöörin tai kuuluisan filosofin.

Juho kirjoitti...

Minäpä taas heittäisin vasta-arvauksena, että paljon tärkeämpi kilpailu käydään siinä alempana, eli onko tavis vai erottuuko edukseen. Ei naisen tarvitse olla täydellisen kaunis ollakseen ulkonäkönsä puolesta kiinnostavaa vaimomatskua miehen kuin miehen silmissä. Siinä vaiheessa muutkin asiat alkavat painaa vaakakupissa. Ainakin minusta näyttää, ettei kaikilla ökyrikkailla ja alfoilla ole tyrmäävän kaunista neitoa kainalossa, vaan myös perusnäteillä on hyvä edustus.

Vastauksesi viimeiset kolme sanaa lämmittivät mieltä, motivaationi nousi kertaheitolla.

Utumies kirjoitti...

Sosiaalisena eläimenä pitää olla symbolisesti muita parempi. Yksi tapa on kilpailla seksuaalisuudella, haluttavuudella tms. Tämä on kuitenkin vain yksi osaleikki - en oikein allekirjoita kaiken redusoimista lisääntymiseen.

Vaikka itse pidänkin salilla käymisestä, olen pistänyt merkille, että koviten siellä huhivat ne, joilal on muuten hyvin vähän annettavaa. Esimerkiksi uraohjukset harvoin ylikasvattavat lihaksiaan. Tälaliseen imagoon kuuluu pikemminkin stubbmainen ylikorostettu energisyys, 'olen terve ja syön hyvin - tällä tulotasolla näin vain tehdään'.

Citymaratooniin osallistuminen ei-voittoperiaattella lienee osa yhdenlaista sosiaalisen nousun strategiaa.

Kuten ennenkin sanottu, sitten kun löytyy joku klaara kotko, pätemisen päähuomio siirtyy kumppaninvalinnasta niihin muihin pätemisleluihin.

Juho kirjoitti...

en oikein allekirjoita kaiken redusoimista lisääntymiseen

Tottakai kaikki palaa takaisin suvun jatkamiseen. Ihminen on suvun jatkamisen tuote, joka jatkaa sukuaan ja kuolee pois.

Ihminen on 10 biljoonan solun symbioosi, joka haluaa muodostaa uusia symbiooseja yhdistämällä rakenteensa jonkun hyvän* oloisen symbioosin kanssa.

* Kriteerinä on tietysti ulkopuolisten solujen ja solukasojen muodostamassa ympäristössä pärjääminen.

Uraohjukset, bodarit ja maratoonarit sopivat oikein nätisti tähän maailmanlaajuiseen solujen väliseen verilöylyyn.

Mikko kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Mikko kirjoitti...

Vastauksesi viimeiset kolme sanaa lämmittivät mieltä, motivaationi nousi kertaheitolla.

Se oli vähän obskuuri viite Suomessa tällä viikolla esiintyneeseen Slavoj Žižekiin ja hänen vaimoonsa.

Utumies kirjoitti...

Uraohjukset, bodarit ja maratoonarit sopivat oikein nätisti tähän maailmanlaajuiseen solujen väliseen verilöylyyn.

Teesi, antiteesi, synteesi - viimeksi mainittu tällä kertaa käsitteenä nimeltä sublimaatio.

Toisaalt akaiken palauttaminen suvunjatkamiseen on samanlaista kuin talousmetafysiikkakin - ei enää falsifioitavissa millään keinolla.

Juho kirjoitti...

Mikko:
Luin Zizekistä hiljattain lyhyen esittelyn, mutta se ei tehnyt suurempaa vaikutusta. Syy saattoi tosin olla esittelyn kirjoittajassa eikä Zizekissä. Tuossa linkkaamassasi kuvassa hän muuten näyttää enemmän ryytyneen tanssilavaorkesterin kitaristilta kuin filosofilta. Mistä lienee muodostunut tämä minun pääni sisäinen filosofin esikuva, en tiedä.
Hänen vaimonsa ulkonäöstä on vaikea sanoa mitään tuon kuvan perusteella.

Utu:
Näkemyksen kumoaminen voi tapahtua esimerkiksi esittämällä selitysvoimaisempi näkemys.

Utumies kirjoitti...

Kapitalistinen tuotantologiikka tekee ihmisistä statushuoria?

Juho kirjoitti...

Ihminen lie ollut yhtä lailla statuksen perään jo käristäessään peuranlihaa heimoluolan perukoilla.

Utumies kirjoitti...

Monet antropologit puhuvat itse asiassa ahdistavan egalitaristisesta mentaliteetista ns. primitiivisten yhteisöjen parissa. Kun resurssit ovat vähäisiä, ihmisillä on tarve kontrolloida yhteisöä tasapäistämisen kautta!

Ja monet sosiologit väittävät, että statushakuisuus on seurausta perinteisten hierarkioiden purkautumisesta. Siis kompensaatiota. Ei ole milään ihme, että juuri jenkeissä ollaan staushakuisimpia - jättiväthän uudisasukkaat taakseen kokonaisen kulttuuripiirin ja pyrkivät tieten tahtien purkamaan vanhat valta-asetelmat. Jäljelle jäi vain yksi keino erottautua muista: parhaat lelut.

Näitähän voi pyöritellä loputtomasti. Evoluutiopsykologinen, freudilainen, marxilainen, konservatiivinen luenta nykyihmisten korostuneesta statushakuisuudesta. Itse kallistuisin jonnekin väljän antropologiseen suuntaan.

Mikko kirjoitti...

Juho: Zizekiä kannattaa katsoa videona netistä, esim. tämä. Tyyppi on ihan viihdyttävä, filosofian elvis. Ja äärimmäisen skarppi esimerkiksi siinä, miten käyttää huumoria viedäkseen kontroversiaaleja pointteja läpi.

Juho kirjoitti...

Utu:
En ole perehtynyt alan tutkimuksiin, joten kirjoittelen nyt ihan arkijärkipohjalta. Ehkä myös käytän statusta hieman yleisemmässä merkityksessä kuin sinä. Näkyvä sosiaalinen status on tietysti se yleisin merkitys.

Eläinlaumassa on aina kilpailua siitä, kuka saa hyvän (tai parhaan tai kaikki tai edes jonkun) parittelukumppanin, ja tämä vietti on aina olemassa (ainakin eläimillä, joilla on sen verran hermostoa, että vieteistä on mielekästä puhua). Tämän vuoksi ajattelen, että kilpailusta päästään vasta kun lopetetaan suvullinen lisääntyminen.

Ihmislaumassa voi vallita hyvin tasa-arvoinen kulttuuri, mutta se on vain pintaa, enkä millään jaksa uskoa että se poistaisi tarpeen erottua edukseen. Näkyvän sosiaalisen statusasteikon puuttuminen muuttaa asteikon vähemmän näkyväksi, mutta tykkään ajatella tätäkin asteikkoa statusasteikkona.

Mikko:
Kiitos linkistä! Siinä tuli paljon hyviä huomioita, kiinnostava tyyppi.

Utumies kirjoitti...

Eläinlaumassa on aina kilpailua siitä, kuka saa hyvän (tai parhaan tai kaikki tai edes jonkun) parittelukumppanin, [...] Ihmislaumassa voi vallita hyvin tasa-arvoinen kulttuuri, mutta se on vain pintaa, enkä millään jaksa uskoa että se poistaisi tarpeen erottua edukseen.

Varmastikin näin. Lukisin silti nyky(kulutus)kulttuuria patologisesta näkökulmasta, eli siten, että markkinavoimat manipuloivat meitä tiettyyn epäterveeseen suuntaan. Ylistimulaatiota yhdellä alueella, samalla kun siihen toiseen luontaiseen viettiimme (egalitarismia synnyttävään laumaeläinkäyttäytymiseen eli siihen, mikä on synnyttänyt ihmisissä yksilölle toisinaan haitallisen tarpeen ulottaa suojeluvietti omista jälkeläisistä laajempiin ympyröihin) ei kohdistu vastaavaa stimulaatiopainetta.

Tasapäistäissä yhteisöissä on haittapuolensa, samoin kuin tässä nykyisessä atomismissa. Terve ihminen etsinee tasapainotilaa viettiensä mahdollisimman 'luontaisen' purkautumisen kautta. Eli ensjaisesti omaa geeniperimää jatkavaan ja toissijaisesti (myöskin välillisesti geenien jatkamista tukevaan) lauma-altruismia toteuttavaan elämäntapaan.

Mielenkiintoinen keskustelu.

Juho kirjoitti...

Samaa mieltä, pieni korjausliike yhteisölliseen suuntaan tuskin olisi pahasta. Ja haluan myös sanoa, vaikka se ei ehkä ole tarpeen, ettei yhteisöllistymisen tietenkään tarvitse tarkoittaa tasapäistymistä.

Anonyymi kirjoitti...

"yhteisöllistymisen tietenkään tarvitse tarkoittaa tasapäistymistä."

Missähän tuollaista on tapahtunut?

Idea ehkä kaunis, mutta en oikeasti usko että yhteiskunta vaikuttaa tunnepohjaa, korkeintaan ohjaa sitä. Tätä kautta antropologinen tai sosiologinen näkökulma ei välttämättä ole väärä, ne vain hakevat "olosuhde - fenotyyppi" -suhdetta.

En usko että kukaan uskoisi että heritabiliteetti ei vaihtuisi ososuhteiden mukaan.

Tätä kautta ratkaisu ei mielestäni todellakaan ole utopian valinta ja siihen sopivan ihmiskuvan rakentaminen ja päälleliimaus. Utopia jota ei tavoitella toimivilla keinoilla jää tavoittamatta, olipa se muuten tavoiteltavissa tai ei.

Juho kirjoitti...

Missähän tuollaista on tapahtunut?

Ai yhteisöllistymistä ilman tasapäistymistä? En tiedä, onko esimerkin keksiminen tässä tärkeää? Utumies tuntui yhdistävän nämä kaksi käsitettä niin ajattelin varmuuden vuoksi irroittaa ne.

Idea ehkä kaunis, mutta en oikeasti usko että yhteiskunta vaikuttaa tunnepohjaa, korkeintaan ohjaa sitä. Tätä kautta antropologinen tai sosiologinen näkökulma ei välttämättä ole väärä, ne vain hakevat "olosuhde - fenotyyppi" -suhdetta.

Tämä meni minulta vähän ohi, osaatko muotoilla jotenkin toisin ja kertoa myös mihin ideaani viittaat?

En usko että kukaan uskoisi että heritabiliteetti ei vaihtuisi ososuhteiden mukaan.

Kyllä, heritabiliteetti riippuu ympäristöstä, mutten hoksaa miten se liittyy asiaan.

Tätä kautta ratkaisu ei mielestäni todellakaan ole utopian valinta ja siihen sopivan ihmiskuvan rakentaminen ja päälleliimaus.

Olen samaa mieltä.

Anonyymi kirjoitti...

Yritän olla selkeämpi:

Ai yhteisöllistymistä ilman tasapäistymistä?
Kyllä.

En tiedä, onko esimerkin keksiminen tässä tärkeää?
Filosofiselta kannalta ei, mutta jos taustalla on esimerkiksi halu käytännössä vaikuttaa, esimerkki näyttää joko tavan jolla toteuttaa tai vähintään näyttää että koko juttu on mahdollista ihmisille.

Sanoessani hankalasti että "Idea ehkä kaunis, mutta en oikeasti usko että yhteiskunta vaikuttaa tunnepohjaa, korkeintaan ohjaa sitä." yritin sanoa että genetiikkaa ei pidä nähdä orjuuttajana. Geenien määrän kasvu liittyy myös eliöstön kyvykkyyteen tehdä erilaisia asioita. Yksi seuraus voi olla joustavuus. (Virukset ei ole mitään vapauden StuartMillejä) Tilannetta voisi verrata vaikka Paintiin. Kun väsätään koodia, saadaan toiminto jota voidaan käyttää.

Heritabiliteetin liittyminen ympäristöön taas liittyy asiaan monellakin tapaa : On aika yksinkertaista etsiä vastausta vain nykyajasta. Eläimillähän on ekologinen loukku -tilanteita, esimerkiksi eräät heinäsirkkalajit suomessakin menevät pellolle nurmen sijasta, jos saavat itse valita. Vaikka ne elävät ja lisääntyvät nurmella paremmin. Syynä on se, että se ympäristö missä ne ovat miljoonia vuosia eläneet ei vastaa nykytilaa. Pelto on uusi. Samoin kauneusleikkaus.

Yhteiskunta on ympäristö, infrastruktuuri vaikuttaa rakennuksista musiikkiin ja televisioviihteeseen. Jokin valikointisysteemi toisessa ympäristössä on hyvä ja toisessa paha. Liitos on uusi eikä vanhan systeemin ole tarvinnut sopia siihen, ja aikaa sopeutumiseen on ollut vähän.

Lopusta olimme kait samaa mieltä.

Juho kirjoitti...

Filosofiselta kannalta ei, mutta jos taustalla on esimerkiksi halu käytännössä vaikuttaa, esimerkki näyttää joko tavan jolla toteuttaa tai vähintään näyttää että koko juttu on mahdollista ihmisille.

Eivätkös käytännössä kaikki yhteiskunnat esihistoriasta 1700-luvulle olleet nykyistä yhteisöllisempiä, ja toisaalta myös vähemmän tasapäistäviä? Ihan vaan perstuntumalta kun mietin kuningaskuntia, diktatuureja, antiikin tasavaltoja jne.

Hmmm. Yrititkö loppuosassa sanoa, että nykyinen mahdollisuus kauneusleikkauksiin voidaan ajatella ympäristön muutoksena, joka edistää sellaisten ominaisuuksien periytymistä, jotka hyötyvät kauneusleikkauksista. Näinhän sen voi ajatella, ja minusta on ilmeistä, ettei se ole kovin hyvä juttu.

Peltovertaus meni minulta vähän ohi, sillä kauneusleikkauksessa on oleellista perinnöllisesti väärien signaalien antaminen, joka on oleellinen ero pelkkään ulkoiseen ympäristömuutokseen verrattuna.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä loppuosalla tarkoitin, on se, että kauneusleikkauksiin ajautumisessa voi olla geneettinen syy. Se ei tietenkään kohdistu SUORAAN kauneusleikkauksiin menemisenä, vaan sama juttu joka muualla saa vaikka pitämään huolta ihon vioista, haluun päästä niistä eroon ja auttaa tässä prosessissa (mikä on etu) voi ajaa meikkaamaan ja ottamaan kauneusleikkauksia.

Eli yhteiskunnassa on "väärä signaali" joka ajaa tekemään tyhmiä asioita. Ekologinen loukku tarkoittaa juuri tätä, eikä asiaa tarvitse ymmärtää, kun se on määritelty siinä ohessa. Koska pelto on uusi, heinäsirkka menee peltoon vaikka muualla olisi parempi. Uusi ympäristö TUO SIGNAALEJA JOITA EI OLE ENNEN OLLUT. Vanha ärsyke -reaktioketju voi siksi synnyttää outoja juttuja.

Enkä todellakaan usko että ollaan oltu "vähemmän tasapäistäviä". Erilaisuuden pelko on nimen omaan näyttänyt olennaiselta osalta. Erilainen = noita. Ihminen on "sosiaalinen" jossain 20 -henkilön porukoissa. Nykyään on perkeleen monimuotoinen maailma.

Alakulttuureitakin on tarjolla "punnkarista pinkkariin". Nykyaikaa ei suinkaan kuvaa "massautuminen" jossa kaikki edustaa jotain yhtä tiettyä. En tiedä, mistä tämä käsitys on syntynyt. Mielestäni yhteiskunta on suorastaan "sirpaloitunut" pikkuisiin sisäpiireihin, jolloin se ei voi olla niin tasapäistynyt kuin esitetään.

Anonyymi kirjoitti...

"oleellista perinnöllisesti väärien signaalien antaminen, joka on oleellinen ero pelkkään ulkoiseen ympäristömuutokseen verrattuna."

Ympäristö pitää ymmärtää oikeassa kontekstissa, eli laajemmin. Ympäristö ei ole pelkkä talo, vaan jopa mainos vaikuttaa. Ihmistä yksinkertaisemmatkin eliöt toimivat kuulemiensa ja näkemiensä perusteella. Kulttuuria ei minusta pidä nähdä automaattisesti minään "vastakohtana" tai "olennaisesti erilaisena" ympäristölle. Usea eliö manipuloi ympäristöään sille tyypillisellä tavalla, tämä on "pientä kulttuuria". Ihmisen kanssa ero on lähinnä vaikutusten suuruudessa ja kattavuudessa.

Kaiken kaikkiaan näyttääkin siltä että evoluutiota käsitetään vain tulevien adaptaatioiden lähteenä, ja vanhat adaptaatiot ajatellaan aivan spesifeinä juttuina, jotka eivät sisällä laajempia yhteyksiä. Mielestäni tämä on sääli.

Silti esimerkiksi Wright ymmärsi ekologiseen loukkuun liittyvän asian minusta aika hyvin ("Tiede ja ihmisjärki"):"Modernin ihmisen tragiikka on yleisesti ottaen siinä, että hän on luonut itselleen elinehdot, joihin hän fylogeneettisen kehityksensä perusteella itse ei ole kasvanut. Onko tämän tragedian jäätävä pysyväksi? Kun ajatellaan, miten hitaasti lajien kehitys tapahtuu, on olemassa riski, että ihminen ei ehdi sopeutua muuttuneisiin elinehtoisinsa ennen kuin hän on lajina tuomittu tuhoon."

Evolutiivinen sopeuma ei ole sopeuma kaikkialla.

Perhonen lentää liekkiin, syynä muuttunut ympäristö, kynttilän liekin tapainen pieni ja pysyvä liekki ei ole ollut normaali tulen olotila luonnossa. En siis korosta sitä että "nyt perhosista tulee tulenkestävämpiä" tai että "perhoset oppivat väistämään liekkiä". Ne ovat kontingentteja ja mahdollisia seurauksia, "jos mutaatio suo". Valon suhde luonnossa jossa perhonen on kehittynyt ja tähän liittyvä evoluutio on kuitenkin olennainen jotta ymmärretään miksi perhonen lentää liekkiin nyt.

Juho kirjoitti...

Enkä todellakaan usko että ollaan oltu "vähemmän tasapäistäviä".

Ennen valistusvouhotusta yhteiskunnat olivat lähinnä luokkayhteiskuntia, joita minun on vaikea mieltää tasapäistäviksi kokonaisuutena ajateltuna. Mutta sikäli olen samaa mieltä, että luokkien ja pienten yhteisöjen sisällä oli varmaankin nykyistä tiukemmat rajat sille, millainen itseilmaisu on sallittua. Joku voisi sanoa sitä myös yhteisöllisyydeksi.

Kulttuuria ei minusta pidä nähdä automaattisesti minään "vastakohtana" tai "olennaisesti erilaisena" ympäristölle.

Olen ilman muuta samaa mieltä. Mutta kun puhuin väärästä signaalista, tarkoitin niitä geneettisesti vääriä signaaleita mitä kauneusleikkaukset synnyttävät.

Esim. täyteaine saa perseen näyttämään pyöreämmältä kuin se biologisesti on. Tällöin perseen pyöreys on perinnöllisesti väärä signaali, ts. siinä kusetetaan vastapuolta. Samoin tietysti muuteltaessa tissejä tai kasvoja. Meikkaus on tietysti samanlaista huijausta, mutta pienemmässä mittakaavassa ja vain hetkellisesti.

(No, on tietysti huhuja naisista, joita aviomieskään ei ole nähnyt meikittömänä. Lienevät tuolta ameriikan suunnalta nämä erikoistapaukset.)

Anonyymi kirjoitti...

"Täyteaine saa perseen näyttämään pyöreämmältä kuin se biologisesti on. Tällöin perseen pyöreys on perinnöllisesti väärä signaali, ts. siinä kusetetaan vastapuolta."

Tätä kautta asiaan on minusta kaksi näkökantaa, jotka pitäisi ottaa huomioon jotenkin:
1: Piirre ei ole niinkään "kusetusta" kuin extended phenotype. Eli ihmisen fenotyyppi on ikään kuin hänen toimintansa jatke. Samaan tapaan kuin hämähäkin verkko. Tätä kautta hyöty voi olla vaikkapa "osoitus massista". Se viittaa samanlaisiin "edullisissa olosuhteissa elämiseen" kuin moni muukin asia. Eli piirre voi viitata eri tasolle kuin ajattelee. Jos silikoni ei olekaan merkki genotyypistä vaan sosiaalisesta tilanteesta. Tälläkin on sosiaalisilla eläimillä merkitystä. Ja se vaikuttaa jälkeläisten elämiseen ja lisääntymiseen koska hekin ovat sosiaalisia eläimiä.
2: Se on yllä mainittu huijaava piirre, joka tulee yleistymään koska se on väärä signaali jostain muusta. Sitten kun kaikilla on se, se ei enää ole kusetusta. Esimerkiksi eräillä peuroillahan on kaikilla syvä kurkunpää, koska naaraat ovat hakeneet kokoa. Syvä ääni syntyy koon kautta. Mutta jos on syvä kurkunpää, ölinä on myös syvempää. Eli syntyy huijaava signaali. Lopulta kaikki on sekä kasvaneet että niillä on tavallista syvempi kurkunpää, eikä huijaussignaali enää ole huijaussignaali. Tämä ei ole ainutlaatuista. Ja tätä ilmeisesti hait.

En kuitenkaan lähtisi hakemaan selityksiä noista päinkään. En usko että kyseessä on adaptaatio joka ajaa ihmiset maksimoimaan seksikkyyttään. Uskon että kyseessä voi olla väärä toiminta väärässä ympäristössä. Joka ei ole karsiutunut siksi että kauneusleikkauksia ei ole ollut olemassa miljoonia vuosia.

Eli lähtisin siitä että kyseessä on huono ominaisuus jonka olemassaololle on evolutiiviset syyt. Se on ehkä ollut sivutuotteena jossain josta on ollut hyötyä jossain toisessa kontekstissa. Näitä tunentaan paljon ja niitä ei juuri koskaan mietitä. Ihan kuin evoluutio olisi joku lukion koulukirjasta napattu karkeistus. Jossa kaikelle on adaptaatio ja hyöty ja jossa jokainen käytöspiirre on uudessakin ympäristössä adaptaatio. Eli yhdessä hyvä olisi kaikessa hyvä. Evoluutio ei ole "universal solver", joka etsii ratkaisutapaa joka toimii aina ja kaikkialla. Sitä kuitenkin kohdellaan usein kuin se olisi.

Juho kirjoitti...

Jos silikoni ei olekaan merkki genotyypistä vaan sosiaalisesta tilanteesta. Tälläkin on sosiaalisilla eläimillä merkitystä.

Toki voidaan puhua signaaleista yleisemmässä merkityksessä, mutta puhuin nimenomaan signaaleista jotka liittyvät geneettisesti perinnöllisiin ominaisuuksiin. Silikoniperse ei periydy.

Hänen lapsellaan on ehkä suurempi mahdollisuus kokea tarvetta pullistuttaa perimiänsä "latteita" pakaroitaan, sekä suurempi mahdollisuus periä siihen tarvittavat rahat, mutta tällainen periytyminen vaikuttaa varsin epävarmalta verrattuna geneettiseen.

Esimerkiksi eräillä peuroillahan on kaikilla syvä kurkunpää, koska naaraat ovat hakeneet kokoa. Syvä ääni syntyy koon kautta. Mutta jos on syvä kurkunpää, ölinä on myös syvempää. Eli syntyy huijaava signaali.

En näe esimerkissäsi mitään huijausta geneettisessä mielessä. Syvä kurkunpää ja iso koko ovat lienevät yhtälailla periytyviä. Voi tietysti olla, että syvä kurkunpää on riikinkukon pyrstön kaltainen "turha" parinvalintakilpailun sivutuote, mutta jonkin piirteen turhuus onkin vaikeampi asia arvioitavaksi.