sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Sananen ateismista

Lyhyesti sanottuna minusta on huono idea kuvitella maailman ulkopuolelle ikuisia totuuksia kuten sielu, kohtalo tai jumala, vaikka niiden taakse olisikin houkuttelevaa paeta vastuuta omista päätöksistään sekä helliä egoaan ajatuksella ikuisuudesta.

Myytit ja uskomukset ovat syntyneet, kun ihminen on kohdannut ilmiön, mitä hän ei ole vielä osannut luontevasti yhdistää muihin havaintoihinsa. Silloin on ollut (ja on edelleen) hyödyllistä keksiä sille jokin ihmisen käsitteistöön ja mielikuvitukseen vetoava selitys, joka helpottaa ilmiön muistamista ja antaa sille osuvan tärkeysarvon (hyvä, paha, uhkaava, ystävällinen, jne.). Esimerkkinä vaikka ukkosen jylinän yhdistäminen isoon, vihaiseen ja ihmishahmoiseen henkiolentoon, joka viskoo salamoita pilven päältä.

Kun näitä myyttisiä selityksiä keksitään ajan saatossa monille eri ilmiöille, alkaa niiden välille muodostumaan myös keskinäisiä myyttisiä yhteyksiä, ja ne alkavat elää omaa elämäänsä laajempana mytologiana. Tällöin on vaarana, että myyttien alkuperäinen tarkoitus, ympäristön selittäminen itse ihmiselle ja yhteisölle hyödyllisellä tavalla, jää toissijaiseksi uskomusten kehittyessä ikuisiksi totuuksiksi. Tällöin mytologia lakkaa muovautumasta ihmisen havaintojen ja tarpeiden mukaan, ja se päinvastoin alkaa sanella ihmisen ja maailman luonnetta.

(Tästä syystä uskonnoilla on aina ollut vaikeuksia säilyttää totuuksiaan uusien havaintojen valossa. Ne ovat joutuneet ajan myötä muovaamaan oppejaan, tai ainakin ovat jo suurien paineiden alla.)

Siksi on minusta selvää, että on hyödyllisempää (vaikkakin mystiikkaan tottuneelle epäromanttisempaa) ottaa suoraan itse hyödyllisyys (tai ihminen, elämä) "uskonnoksi", sen sijaan että jatkaa siihen epäsuorasti tähtäävien myyttien arpomista.

Näistä syistä, asiaa minulta kysyttäessä, kiellän toismaailmallisten asioiden, kuten sielun, kohtalon ja jumalten olemassaolon. Jos uskovaisia ei olisi, kieltäminenkin olisi tietysti tarpeetonta, koska asia ei tulisi missään esiin. (Jostain syystä jotkut pitävät tätä kieltämistä merkkinä noiden asioiden olemassaolosta.)

Kuitenkin, koska aina tulee olemaan ilmiöitä, joita ei osata heti luontevasti yhdistää muihin havaintoihimme, tulee myös myyteillä aina olemaan käyttöarvoa kiehtovana väliaikaisena selityksenä. Ja hyvä niin, sillä minusta mystiikka on elämän suola, joka ilmenee parhaimmillaan ihmisen luovuudessa, taiteellisessa ilmaisussa ja sen synnyttämässä nautinnossa.

Se, mitä ateistina vastustan, on myytin muuttuminen ikuiseksi totuudeksi. Sellaiseksi, jota ei voi hyljätä vaikka havaintomme olisivat siihen kypsiä. Vastustan itsepintaista myytissä roikkumista vain siitä syystä, että se maistuu makealle.

Voisin kiteyttää ateistisen asenteeni seuraavasti: Kun myytti on elänyt aikansa, on siitä hyvä päästää irti.

Ei kommentteja: